1 Il figliuol savio ascolta l’istruzione di suo padre, ma il beffardo non ascolta rimproveri.2 Per il frutto delle sue labbra uno gode del bene, ma il desiderio dei perfidi è la violenza.3 Chi custodisce la sua bocca preserva la propria vita; chi apre troppo le labbra va incontro alla rovina.4 L’anima del pigro desidera, e non ha nulla, ma l’anima dei diligenti sarà soddisfatta appieno.5 Il giusto odia la menzogna, ma l’empio getta sugli altri vituperio ed onta.6 La giustizia protegge l’uomo che cammina nella integrità, ma l’empietà atterra il peccatore.7 C’è chi fa il ricco e non ha nulla; c’è chi fa il povero e ha di gran beni.8 La ricchezza d’un uomo serve come riscatto della sua vita, ma il povero non ode mai minacce.9 La luce dei giusti è gaia, ma la lampada degli empi si spegne.10 Dall’orgoglio non vien che contesa, ma la sapienza è con chi dà retta ai consigli.11 La ricchezza male acquistata va scemando, ma chi accumula a poco a poco l’aumenta.12 La speranza differita fa languire il cuore, ma il desiderio adempiuto è un albero di vita.13 Chi sprezza la parola si costituisce, di fronte ad essa, debitore, ma chi rispetta il comandamento sarà ricompensato.14 L’insegnamento del savio è una fonte di vita per schivare le insidie della morte.15 Buon senno procura favore, ma il procedere dei perfidi è duro.16 Ogni uomo accorto agisce con conoscenza, ma l’insensato fa sfoggio di follia.17 Il messo malvagio cade in sciagure, ma l’ambasciatore fedele reca guarigione.18 Miseria e vergogna a chi rigetta la correzione, ma chi dà retta alla riprensione è onorato.19 Il desiderio adempiuto è dolce all’anima, ma agl’insensati fa orrore l’evitare il male.20 Chi va coi savi diventa savio, ma il compagno degl’insensati diventa cattivo.21 Il male perseguita i peccatori ma il giusto è ricompensato col bene.22 L’uomo buono lascia una eredità ai figli de’ suoi figli, ma la ricchezza del peccatore è riserbata al giusto.23 Il campo lavorato dal povero dà cibo in abbondanza, ma v’è chi perisce per mancanza di equità.24 Chi risparmia la verga odia il suo figliuolo, ma chi l’ama, lo corregge per tempo.25 Il giusto ha di che mangiare a sazietà, ma il ventre degli empi manca di cibo.

1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.