1 Figliuol mio, sta’ attento alla mia sapienza, inclina l’orecchio alla mia intelligenza,2 affinché tu conservi l’accorgimento, e le tue labbra ritengano la scienza.3 Poiché le labbra dell’adultera stillano miele, e la sua bocca è più morbida dell’olio;4 ma la fine cui mena è amara come l’assenzio, è acuta come una spada a due tagli.5 I suoi piedi scendono alla morte, i suoi passi fan capo al soggiorno dei defunti.6 Lungi dal prendere il sentiero della vita, le sue vie sono erranti, e non sa dove va.7 Or dunque, figliuoli, ascoltatemi, e non vi dipartite dalle parole della mia bocca.8 Tieni lontana da lei la tua via, e non t’accostare alla porta della sua casa,9 per non dare ad altri il fiore della tua gioventù, e i tuoi anni al tiranno crudele;10 perché degli stranieri non si sazino de’ tuoi beni, e le tue fatiche non vadano in casa d’altri;11 perché tu non abbia a gemere quando verrà la tua fine, quando la tua carne e il tuo corpo saran consumati,12 e tu non dica: "Come ho fatto a odiare la correzione, come ha potuto il cuor mio sprezzare la riprensione?13 come ho fatto a non ascoltare la voce di chi m’ammaestrava, e a non porger l’orecchio a chi m’insegnava?14 poco mancò che non mi trovassi immerso in ogni male, in mezzo al popolo ed all’assemblea".15 Bevi l’acqua della tua cisterna, l’acqua viva del tuo pozzo16 Le tue fonti debbon esse spargersi al di fuori? e i tuoi rivi debbon essi scorrer per le strade?17 Siano per te solo, e non per degli stranieri con te.18 Sia benedetta la tua fonte, e vivi lieto con la sposa della tua gioventù.19 Cerva d’amore, cavriola di grazia, le sue carezze t’inebrino in ogni tempo, e sii del continuo rapito nell’affetto suo.20 E perché, figliuol mio, t’invaghiresti d’un’estranea, e abbracceresti il seno della donna altrui?21 Ché le vie dell’uomo stan davanti agli occhi dell’Eterno, il quale osserva tutti i sentieri di lui.22 L’empio sarà preso nelle proprie iniquità, e tenuto stretto dalle funi del suo peccato.23 Egli morrà per mancanza di correzione, andrà vacillando per la grandezza della sua follia.

1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.