1 Figliuol mio, ritieni le mie parole, e fa’ tesoro de’ miei comandamenti.2 Osserva i miei comandamenti e vivrai; custodisci il mio insegnamento come la pupilla degli occhi.3 Legateli alle dita, scrivili sulla tavola del tuo cuore.4 Di’ alla sapienza: "Tu sei mia sorella," e chiama l’intelligenza amica tua,5 affinché ti preservino dalla donna altrui, dall’estranea che usa parole melate.6 Ero alla finestra della mia casa, e dietro alla mia persiana stavo guardando,7 quando vidi, tra gli sciocchi, scorsi, tra i giovani, un ragazzo privo di senno,8 che passava per la strada, presso all’angolo dov’essa abitava, e si dirigeva verso la casa di lei,9 al crepuscolo, sul declinar del giorno, allorché la notte si faceva nera, oscura.10 Ed ecco farglisi incontro una donna in abito da meretrice e astuta di cuore,11 turbolenta e proterva, che non teneva piede in casa:12 ora in istrada, ora per le piazze, e in agguato presso ogni canto.13 Essa lo prese, lo baciò, e sfacciatamente gli disse:14 "Dovevo fare un sacrifizio di azioni di grazie; oggi ho sciolto i miei voti;15 perciò ti son venuta incontro per cercarti, e t’ho trovato.16 Ho guarnito il mio letto di morbidi tappeti, di coperte ricamate con filo d’Egitto;17 l’ho profumato di mirra, d’aloe e di cinnamomo.18 Vieni inebriamoci d’amore fino al mattino, sollazziamoci in amorosi piaceri;19 giacché il mio marito non è a casa; è andato in viaggio lontano;20 ha preso seco un sacchetto di danaro, non tornerà a casa che al plenilunio".21 Ella lo sedusse con le sue molte lusinghe, lo trascinò con la dolcezza delle sue labbra.22 Egli le andò dietro subito, come un bove va al macello, come uno stolto è menato ai ceppi che lo castigheranno,23 come un uccello s’affretta al laccio, senza sapere ch’è teso contro la sua vita, finché una freccia gli trapassi il fegato.24 Or dunque, figliuoli, ascoltatemi, e state attenti alle parole della mia bocca.25 Il tuo cuore non si lasci trascinare nelle vie d’una tal donna; non ti sviare per i suoi sentieri;26 ché molti ne ha fatti cadere feriti a morte, e grande è la moltitudine di quelli che ha uccisi.27 La sua casa è la via del soggiorno de’ defunti, la strada che scende ai penetrali della morte.

1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.