1 Non ti vantare del domani, poiché non sai quel che un giorno possa produrre.2 Altri ti lodi, non la tua bocca; un estraneo, non le tue labbra.3 La pietra è grave e la rena pesante, ma l’irritazione dello stolto pesa più dell’uno e dell’altra.4 L’ira è crudele e la collera impetuosa; ma chi può resistere alla gelosia?5 Meglio riprensione aperta, che amore occulto.6 Fedeli son le ferite di chi ama; frequenti i baci di chi odia.7 Chi è sazio calpesta il favo di miele; ma, per chi ha fame, ogni cosa amara è dolce.8 Come l’uccello che va ramingo lungi dal nido, così è l’uomo che va ramingo lungi da casa.9 L’olio e il profumo rallegrano il cuore; così fa la dolcezza d’un amico coi suoi consigli cordiali.10 Non abbandonare il tuo amico né l’amico di tuo padre, e non andare in casa del tuo fratello nel dì della tua sventura; un vicino dappresso val meglio d’un fratello lontano.11 Figliuol mio, sii savio e rallegrami il cuore, così potrò rispondere a chi mi vitupera.12 L’uomo accorto vede il male e si nasconde, ma gli scempi passan oltre e ne portan la pena.13 Prendigli il vestito giacché ha fatto cauzione per altri; fatti dare dei pegni, poiché s’è reso garante di stranieri.14 Chi benedice il prossimo ad alta voce, di buon mattino, sarà considerato come se lo maledicesse.15 Un gocciolar continuo in giorno di gran pioggia e una donna rissosa son cose che si somigliano.16 Chi la vuol trattenere vuol trattenere il vento, e stringer l’olio nella sua destra.17 Il ferro forbisce il ferro; così un uomo ne forbisce un altro.18 Chi ha cura del fico ne mangerà il frutto; e chi veglia sul suo padrone sarà onorato.19 Come nell’acqua il viso risponde al viso, così il cuor dell’uomo risponde al cuore dell’uomo.20 Il soggiorno dei morti e l’abisso sono insaziabili, e insaziabili son gli occhi degli uomini.21 Il crogiuolo è per l’argento, il forno fusorio per l’oro, e l’uomo è provato dalla bocca di chi lo loda.22 Anche se tu pestassi lo stolto in un mortaio in mezzo al grano col pestello, la sua follia non lo lascerebbe.23 Guarda di conoscer bene lo stato delle tue pecore, abbi gran cura delle tue mandre;24 perché le ricchezze non duran sempre, e neanche una corona dura d’età in età.25 Quando è levato il fieno, subito rispunta la fresca verdura e le erbe dei monti sono raccolte.26 Gli agnelli ti dànno da vestire, i becchi di che comprarti un campo,27 e il latte delle capre basta a nutrir te, a nutrir la tua famiglia e a far vivere le tue serve.

1 Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.2 Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi.3 Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus.4 Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?5 Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.6 Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.7 Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata.8 Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan.9 Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.10 Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.11 Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.12 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.13 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden.14 Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi.15 Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.16 Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.18 Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.19 Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.20 Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät.21 Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen.22 Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.23 Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.24 Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen?25 Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta,26 on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi27 ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.