1 Parole del re Lemuel. Sentenze con le quali sua madre lo ammaestrò.2 Che ti dirò, figlio mio? che ti dirò, figlio delle mie viscere? che ti dirò, o figlio dei miei voti?3 Non dare il tuo vigore alle donne, né i tuoi costumi a quelle che perdono i re.4 Non s’addice ai re, o Lemuel, non s’addice ai re bere del vino, né ai principi, bramar la cervogia:5 che a volte, avendo bevuto, non dimentichino la legge, e non disconoscano i diritti d’ogni povero afflitto.6 Date della cervogia a chi sta per perire, e del vino a chi ha l’anima amareggiata;7 affinché bevano, dimentichino la loro miseria, e non si ricordin più dei loro travagli.8 Apri la tua bocca in favore del mutolo, per sostener la causa di tutti i derelitti;9 apri la tua bocca, giudica con giustizia, fa’ ragione al misero ed al bisognoso.10 Elogio della donna forte e virtuosa. Una donna forte e virtuosa chi la troverà? il suo pregio sorpassa di molto quello delle perle.11 Il cuore del suo marito confida in lei, ed egli non mancherà mai di provviste.12 Ella gli fa del bene, e non del male, tutti i giorni della sua vita.13 Ella si procura della lana e del lino, e lavora con diletto con le proprie mani.14 Ella è simile alle navi dei mercanti: fa venire il suo cibo da lontano.15 Ella si alza quando ancora è notte, distribuisce il cibo alla famiglia e il compito alle sue donne di servizio.16 Ella posa gli occhi sopra un campo, e l’acquista; col guadagno delle sue mani pianta una vigna.17 Ella si ricinge di forza i fianchi, e fa robuste le sue braccia.18 Ella s’accorge che il suo lavoro rende bene; la sua lucerna non si spegne la notte.19 Ella mette la mano alla ròcca, e le sue dita maneggiano il fuso.20 Ella stende le palme al misero, e porge le mani al bisognoso.21 Ella non teme la neve per la sua famiglia, perché tutta la sua famiglia è vestita di lana scarlatta.22 Ella si fa dei tappeti, ha delle vesti di lino finissimo e di porpora.23 Il suo marito è rispettato alle porte, quando si siede fra gli Anziani del paese.24 Ella fa delle tuniche e le vende, e delle cinture che dà al mercante.25 Forza e dignità sono il suo manto, ed ella si ride dell’avvenire.26 Ella apre la bocca con sapienza, ed ha sulla lingua insegnamenti di bontà.27 Ella sorveglia l’andamento della sua casa, e non mangia il pane di pigrizia.28 I suoi figliuoli sorgono e la proclaman beata, e il suo marito la loda, dicendo:29 "Molte donne si son portate valorosamente, ma tu le superi tutte"!30 La grazia è fallace e la bellezza è cosa vana; ma la donna che teme l’Eterno è quella che sarà lodata.31 Datele del frutto delle sue mani, e le opere sue la lodino alle porte!

1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.