1 La donna savia edifica la sua casa, ma la stolta l’abbatte con le proprie mani.2 Chi cammina nella rettitudine teme l’Eterno, ma chi è pervertito nelle sue vie lo sprezza.3 Nella bocca dello stolto germoglia la superbia, ma le labbra dei savi son la loro custodia.4 Dove mancano i buoi è vuoto il granaio, ma l’abbondanza della raccolta sta nella forza del bove.5 Il testimonio fedele non mentisce, ma il testimonio falso spaccia menzogne.6 Il beffardo cerca la sapienza e non la trova, ma per l’uomo intelligente la scienza è cosa facile.7 Vattene lungi dallo stolto; sulle sue labbra certo non hai trovato scienza.8 La sapienza dell’uomo accorto sta nel discernere la propria strada, ma la follia degli stolti non è che inganno.9 Gli insensati si burlano delle colpe commesse, ma il favore dell’Eterno sta fra gli uomini retti.10 Il cuore conosce la sua propria amarezza, e alla sua gioia non può prender parte un estraneo.11 La casa degli empi sarà distrutta, ma la tenda degli uomini retti fiorirà.12 V’è tal via che all’uomo par diritta, ma finisce col menare alla morte.13 Anche ridendo, il cuore può esser triste; e l’allegrezza può finire in dolore.14 Lo sviato di cuore avrà la ricompensa dal suo modo di vivere, e l’uomo dabbene, quella delle opere sue.15 Lo scemo crede tutto quel che si dice, ma l’uomo prudente bada ai suoi passi.16 Il savio teme, ed evita il male; ma lo stolto è arrogante e presuntuoso.17 Chi è pronto all’ira commette follie, e l’uomo pien di malizia diventa odioso.18 Gli scemi ereditano stoltezza, ma i prudenti s’incoronano di scienza.19 I malvagi si chinano dinanzi ai buoni, e gli empi alle porte de’ giusti.20 Il povero è odiato anche dal suo compagno, ma gli amici del ricco son molti.21 Chi sprezza il prossimo pecca, ma beato chi ha pietà dei miseri!22 Quelli che meditano il male non son forse traviati? ma quelli che meditano il bene trovan grazia e fedeltà.23 In ogni fatica v’è profitto, ma il chiacchierare mena all’indigenza.24 La corona de’ savi è la loro ricchezza, ma la follia degli stolti non è che follia.25 Il testimonio verace salva delle vite, ma chi spaccia bugie non fa che ingannare.26 V’è una gran sicurezza nel timor dell’Eterno; Egli sarà un rifugio per i figli di chi lo teme.27 Il timor dell’Eterno è fonte di vita e fa schivare le insidie della morte.28 La moltitudine del popolo è la gloria del re, ma la scarsezza de’ sudditi è la rovina del principe.29 Chi è lento all’ira ha un gran buon senso, ma chi è pronto ad andare in collera mostra la sua follia.30 Un cuor calmo è la vita del corpo, ma l’invidia è la carie dell’ossa.31 Chi opprime il povero oltraggia Colui che l’ha fatto, ma chi ha pietà del bisognoso, l’onora.32 L’empio è travolto dalla sua sventura, ma il giusto spera anche nella morte.33 La sapienza riposa nel cuore dell’uomo intelligente, ma in mezzo agli stolti si fa tosto conoscere.34 La giustizia innalza una nazione, ma il peccato è la vergogna dei popoli.35 Il favore del re è per il servo prudente, ma la sua ira è per chi gli fa onta.

1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.