1 All’uomo, i disegni del cuore; ma la risposta della lingua vien dall’Eterno.2 Tutte le vie dell’uomo a lui sembran pure, ma l’Eterno pesa gli spiriti.3 Rimetti le cose tue nell’Eterno, e i tuoi disegni avran buona riuscita.4 L’Eterno ha fatto ogni cosa per uno scopo; anche l’empio, per il dì della sventura.5 Chi è altero d’animo è in abominio all’Eterno; certo è che non rimarrà impunito.6 Con la bontà e con la fedeltà l’iniquità si espia, e col timor dell’Eterno si evita il male.7 Quando l’Eterno gradisce le vie d’un uomo, riconcilia con lui anche i nemici.8 Meglio poco con giustizia, che grandi entrate senza equità.9 Il cuor dell’uomo medita la sua via, ma l’Eterno dirige i suoi passi.10 Sulle labbra del re sta una sentenza divina; quando pronunzia il giudizio la sua bocca non erra.11 La stadera e le bilance giuste appartengono all’Eterno, tutti i pesi del sacchetto son opera sua.12 I re hanno orrore di fare il male, perché il trono è reso stabile con la giustizia.13 Le labbra giuste sono gradite ai re; essi amano chi parla rettamente.14 Ira del re vuol dire messaggeri di morte, ma l’uomo savio la placherà.15 La serenità del volto del re dà la vita, e il suo favore è come nube di pioggia primaverile.16 L’acquisto della sapienza oh quanto è migliore di quello dell’oro, e l’acquisto dell’intelligenza preferibile a quel dell’argento!17 La strada maestra dell’uomo retto è evitare il male; chi bada alla sua via preserva l’anima sua.18 La superbia precede la rovina, e l’alterezza dello spirito precede la caduta.19 Meglio esser umile di spirito coi miseri, che spartir la preda coi superbi.20 Chi presta attenzione alla Parola se ne troverà bene, e beato colui che confida nell’Eterno!21 Il savio di cuore è chiamato intelligente, e la dolcezza delle labbra aumenta il sapere.22 Il senno, per chi lo possiede, è fonte di vita, ma la stoltezza è il castigo degli stolti.23 Il cuore del savio gli rende assennata la bocca, e aumenta il sapere sulle sue labbra.24 Le parole soavi sono un favo di miele: dolcezza all’anima, salute al corpo.25 V’è tal via che all’uomo par diritta, ma finisce col menare alla morte.26 La fame del lavoratore lavora per lui, perché la sua bocca lo stimola.27 L’uomo cattivo va scavando ad altri del male, sulle sue labbra c’è come un fuoco divorante.28 L’uomo perverso semina contese, e il maldicente disunisce gli amici migliori.29 L’uomo violento trascina il compagno, e lo mena per una via non buona.30 Chi chiude gli occhi per macchinar cose perverse, chi si morde le labbra, ha già compiuto il male.31 I capelli bianchi sono una corona d’onore; la si trova sulla via della giustizia.32 Chi è lento all’ira val più del prode guerriero; chi padroneggia sé stesso val più di chi espugna città.33 Si gettan le sorti nel grembo, ma ogni decisione vien dall’Eterno.

1 Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.5 Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.8 Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.9 Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.10 Kuninkaan huulilla on jumalallinen ratkaisu; hänen suunsa ei petä tuomitessaan.11 Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.12 Jumalattomuuden teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu.13 Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat.14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta sen lepyttää viisas mies.15 Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.17 Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.18 Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.19 Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!21 Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa.22 Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus.23 Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle.24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.25 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.26 Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.27 Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.28 Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.29 Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä.30 Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina.31 Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.32 Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.33 Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.