1 Deus não se esqueceu de Noé e de toda a vida animal que estava na embarcação. Fez soprar um vento forte, e as águas começaram a baixar. Os reservatórios profundos do mundo estancaram-se e aquela chuva torrencial parou.

3 A cheia começou gradualmente a baixar de tal forma que

4 passados os cento e cinquenta dias da sua duração, a embarcação tocou no cimo do monte Ararat, ficando aí.

5 Três meses após, as águas continuaram a descer e deixaram aparecer outros cimos de montanhas.

6 Ao fim de mais quarenta dias Noé abriu a janela que tinha feito na parte superior da construção, e soltou um corvo que voava e voltava até que a terra se secou. Entretanto enviou também uma pomba para ver se já haveria alguma parte seca. A pomba contudo não achou nada onde poisar e voltou para a embarcação, porque o nível das águas ainda era muito elevado. Noé estendeu a mão e tomou-a para dentro.

10 Esperou então sete dias e soltou de novo a pomba. Desta vez ela só voltou ao cair da tarde, e trazia no bico uma folha de oliveira. Noé concluiu assim que as águas estavam a descer deveras. Deixou passar ainda mais uma semana, soltou de novo a pomba, mas desta vez ela não voltou!

13 Passaram-se ainda vinte e nove dias depois disso, e Noé então levantou a cobertura da construção e verificou que as águas tinham descido totalmente. Ao fim de mais oito semanas a terra estava completamente seca.

15 Então Deus disse a Noé:

16 Podem sair todos, tu e a tua família. Deixa sair igualmente os animais todos, por toda a parte, de forma a que se reproduzam abundantemente na terra.

18 E assim a embarcação em breve ficou vazia dos seus habitantes, tanto da família de Noé como daqueles animais de toda a espécie.

20 Noé construiu um altar e sacrificou nele alguns dos animais que Deus lhe tinha indicado para esse fim. O Senhor ficou satisfeito com esse sacrifício e disse: Nunca mais voltarei a amaldiçoar a terra, destruindo assim tudo o que vive, ainda que a inclinação do ser humano seja sempre para o mal, mesmo desde a sua infância, e ainda que ele continue sempre só a praticar o mal. Enquanto a Terra durar sempre há-de haver tempo de sementeiras e de colheitas, frio e calor, Inverno e Verão, tal como há dia e noite.

1 Silloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laskeutui.

2 Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.

3 Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä.

4 Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille.

5 Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

6 Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,

7 ja laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.

8 Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.

9 Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin.

10 Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.

11 Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.

12 Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.

13 Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut.

14 Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.

15 Ja Jumala puhui Nooalle sanoen:

18 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos,

19 niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

20 Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.