1 Então Jacob chamou todos os seus filhos e disse-lhes: Juntem-se aqui, perto de mim e dir-vos-ei o que será de vocês no futuro.

2 Ouçam-me, ó filhos de Jacob, escutem Israel, o vosso pai!

3 Rúben, tu és o mais velho, o filho que eu tive na maturidade do meu vigor; és o primeiro em categoria e em honra. Mas inconstante como és, semelhante às vagas do mar, deixarás de ser o mais excelente porque me desonraste, deitando-te com uma das minhas mulheres, profanando o meu leito.

5 Simeão e Levi são dois da mesma espécie. São homens de violência e injustiça. A minha alma manteve-se afastada deles, não quis participar nos seus intentos secretos. Que eu nunca participe nas suas iniciativas perversas; porque no seu ódio mataram homens, na sua excitação mutilaram o gado. Maldita seja a sua fúria, pois foi feroz e cruel. Por isso espalharei os seus descendentes por todo o Israel.

13 Zebulão habitará à beira do mar e terá os portos de que se servirão os navios. Os seus limites estender-se-ão até Sidon.

19 Gad será atacado por um bando de guerrilheiros, mas ele os atacará pelos calcanhares.

20 Aser produzirá alimento abundante e de finíssima qualidade, próprio de reis.

21 Naftali é como uma corsa à solta, produzindo lindas crias.

27 Benjamim é um lobo que despedaça. Devora os seus inimigos logo de manhã e pela tarde reparte os despojos.

28 Estas são as bênçãos que Israel deu aos doze filhos. Depois disse-lhes: Vou morrer em breve. Vocês deverão pôr-me junto dos meus pais na terra de Canaã, na gruta que está no campo de Macpela, diante de Mamre, o campo que Abraão comprou a Efrom, o heteu, como terreno para sepultura. Foi lá que sepultaram Abraão e Sara, a sua mulher; e ainda Isaque mais a sua mulher Rebeca; eu próprio lá pus o corpo de Leia. Essa gruta mais o campo foram comprados pelo meu avô Abraão aos filhos de Hete.

33 Tendo acabado de dar aquelas profecias mais estas indicações aos filhos, deitou-se, acomodou-se na cama, deu um último suspiro e aleceu.

2 Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.

3 Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.

4 Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle; silloin sinä sen saastutit. Niin, hän nousi vuoteeseeni.

5 Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet.

6 Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.

7 Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.

8 Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat.

9 Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona-kuka uskaltaa häntä häiritä?

10 Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

11 Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä; viittansa rypäleen veressä.

12 Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta.

13 Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen sivunsa on Siidoniin päin.

14 Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä.

15 Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi; niin hän taivutti olkansa taakan alle ja joutui työveroa tekemään.

16 Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.

17 Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.

18 Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.

19 Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.

20 Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.

21 Naftali on nopea peura; hän antaa kauniita sanoja.

22 Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.

23 Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.

24 Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion,

25 isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.

26 Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.

28 Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.

30 luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen.

31 Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,

33 Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.