1 BENDICE, alma mía, á Jehová. Jehová, Dios mío, mucho te has engrandecido; Haste vestido de gloria y de magnificencia. 2 El que se cubre de luz como de vestidura, Que extiende los cielos como una cortina; 3 Que establece sus aposentos entre las aguas; El que pone las nubes por su carroza, El que anda sobre las alas del viento; 4 El que hace á sus ángeles espíritus, Sus ministros al fuego flameante. 5 El fundó la tierra sobre sus basas; No será jamás removida. 6 Con el abismo, como con vestido, la cubriste; Sobre los montes estaban las aguas. 7 A tu reprensión huyeron; Al sonido de tu trueno se apresuraron; 8 Subieron los montes, descendieron los valles, Al lugar que tú les fundaste. 9 Pusísteles término, el cual no traspasarán; Ni volverán á cubrir la tierra. 10 Tú eres el que envías las fuentes por los arroyos; Van entre los montes.

11 Abrevan á todas las bestias del campo: Quebrantan su sed los asnos montaraces.

12 Junto á aquellos habitarán las aves de los cielos; Entre las ramas dan voces.

13 El que riega los montes desde sus aposentos: Del fruto de sus obras se sacia la tierra.

14 El que hace producir el heno para las bestias, Y la hierba para el servicio del hombre; Sacando el pan de la tierra.

15 Y el vino que alegra el corazón del hombre, Y el aceite que hace lucir el rostro, Y el pan que sustenta el corazón del hombre.

16 Llénanse de jugo los árboles de Jehová, Los cedros del Líbano que él plantó.

17 Allí anidan las aves; En las hayas hace su casa la cigüeña.

18 Los montes altos para las cabras monteses; Las peñas, madrigueras para los conejos.

19 Hizo la luna para los tiempos: El sol conoce su ocaso.

20 Pone las tinieblas, y es la noche: En ella corretean todas las bestias de la selva.

21 Los leoncillos braman á la presa, Y para buscar de Dios su comida.

22 Sale el sol, recógense, Y échanse en sus cuevas.

23 Sale el hombre á su hacienda, Y á su labranza hasta la tarde.

24 Cuán muchas son tus obras, oh Jehová! Hiciste todas ellas con sabiduría: La tierra está llena de tus beneficios.

25 Asimismo esta gran mar y ancha de términos: En ella pescados sin número, Animales pequeños y grandes.

26 Allí andan navíos; Allí este leviathán que hiciste para que jugase en ella.

27 Todos ellos esperan en ti, Para que les des su comida á su tiempo.

28 Les das, recogen; Abres tu mano, hártanse de bien.

29 Escondes tu rostro, túrbanse: Les quitas el espíritu, dejan de ser, Y tórnanse en su polvo.

30 Envías tu espíritu, críanse: Y renuevas la haz de la tierra.

31 Sea la gloria de Jehová para siempre; Alégrese Jehová en sus obras;

32 El cual mira á la tierra, y ella tiembla; Toca los montes, y humean.

33 A Jehová cantaré en mi vida: A mi Dios salmearé mientras viviere.

34 Serme ha suave hablar de él: Yo me alegraré en Jehová.

35 Sean consumidos de la tierra los pecadores, Y los impíos dejen de ser. Bendice, alma mía, á Jehová. Aleluya.

1 Kiitä Herraa, minun sieluni,

Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri;

valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

2 *1. Moos. 1:1; Jes. 40:22Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan,

sinä levität taivaat niinkuin teltan;

3 *Ps. 18:11; Aam. 9:6sinä rakennat salisi vetten päälle,

teet pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulen siivillä.

4 *Ps. 148:8; Hebr. 1:7Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi,

palvelijoiksesi tulen liekit.

5 *Job 38:4; Ps. 24:2; Ps. 89:12; Ps. 102:26Sinä asetit maan perustuksillensa,

niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella:

vuoria ylempänä seisoivat vedet.

7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi,

sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat

paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9 *Job 38:10; Sananl. 8:29; Jer. 5:22Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy

eivätkä palaja peittämään maata.

10 *Ps. 74:15Sinä kuohutit laaksoista lähteet,

jotka vuorten välillä vuotavat.

11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille,

villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvien välissä.

13 Saleistasi sinä kastelet vuoret,

sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

14 *1. Moos. 1:11; Ps. 147:8Sinä kasvatat ruohon karjalle

ja kasvit ihmisen tarpeeksi.

Niin sinä tuotat maasta leivän

15 *Tuom. 9:13ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen;

niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi,

ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

16 Ravintonsa saavat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17 Niissä lintuset pesivät,

ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa,

kallionkolot ovat tamaanien suoja.

19 *1. Moos. 1:14Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja;

aurinko tietää laskunsa.

20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö;

silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

21 *Job 39:1Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista

ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois

ja laskeutuvat luoliinsa maata.

23 Silloin ihminen menee töihinsä

ja askaroitsee iltaan asti.

24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra!

Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt,

maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Merikin, suuri ja aava —

siinä vilisee lukemattomat laumat

pieniä ja suuria eläviä.

26 *Job 40:10,20Siellä kulkevat laivat,

siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

27 *Ps. 145:15Ne kaikki odottavat sinua,

että antaisit heille ruuan ajallansa.

28 *Matt. 6:26Sinä annat niille, ja ne kokoavat,

sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

29 *1. Moos. 3:19; Job 34:14; Ps. 90:3Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät,

sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat

ja palajavat tomuun jälleen.

30 *Job 33:4Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan;

ja sinä uudistat maan muodon.

31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti.

Saakoon Herra teoistansa iloita,

32 *Ps. 144:5hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee,

joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

33 *Ps. 34:2; Ps. 146:2Kaiken ikäni minä ylistän Herraa,

minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

34 *Ps. 19:15Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset;

minä iloitsen Herrassa.

35 Hävitkööt syntiset maasta,

älköön jumalattomia enää olko.

Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!