1 Oración del pobre, cuando estuviere angustiado, y delante de Jehová derramare su lamento. JEHOVA, oye mi oración, Y venga mi clamor á ti. 2 No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia Inclina á mí tu oído; El día que te invocare, apresúrate á responderme. 3 Porque mis días se han consumido como humo; Y mis huesos cual tizón están quemados. 4 Mi corazón fué herido, y secóse como la hierba; Por lo cual me olvidé de comer mi pan. 5 Por la voz de mi gemido Mis huesos se han pegado á mi carne. 6 Soy semejante al pelícano del desierto; Soy como el buho de las soledades. 7 Velo, y soy Como el pájaro solitario sobre el tejado. 8 Cada día me afrentan mis enemigos; Los que se enfurecen contra mí, hanse contra mí conjurado. 9 Por lo que como la ceniza á manera de pan, Y mi bebida mezclo con lloro, 10 A causa de tu enojo y de tu ira; Pues me alzaste, y me has arrojado. 11 Mis días son como la sombra que se va; Y heme secado como la hierba. 12 Mas tú, Jehová, permanecerás para siempre, Y tu memoria para generación y generación.
13 Tú levantándote, tendrás misericordia de Sión; Porque el tiempo de tener misericordia de ella, porque el plazo es llegado.
14 Porque tus siervos aman sus piedras, Y del polvo de ella tienen compasión.
15 Entonces temerán las gentes el nombre de Jehová, Y todos los reyes de la tierra tu gloria;
16 Por cuanto Jehová habrá edificado á Sión, Y en su gloria será visto;
17 Habrá mirado á la oración de los solitarios, Y no habrá desechado el ruego de ellos.
18 Escribirse ha esto para la generación venidera: Y el pueblo que se criará, alabará á JAH.
19 Porque miró de lo alto de su santuario; Jehová miró de los cielos á la tierra,
20 Para oir el gemido de los presos, Para soltar á los sentenciados á muerte;
21 Porque cuenten en Sión el nombre de Jehová, Y su alabanza en Jerusalem,
22 Cuando los pueblos se congregaren en uno, Y los reinos, para servir á Jehová.
23 El afligió mi fuerza en el camino; Acortó mis días.
24 Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días: Por generación de generaciones son tus años.
25 Tú fundaste la tierra antiguamente, Y los cielos son obra de tus manos.
26 Ellos perecerán, y tú permanecerás; Y todos ellos como un vestido se envejecerán; Como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:
27 Mas tú eres el mismo, Y tus años no se acabarán.
28 Los hijos de tus siervos habitarán, Y su simiente será afirmada delante de ti.
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
2 Herra, kuule minun rukoukseni,
ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
3 Ps. 69:18Älä peitä minulta kasvojasi,
kun minulla on ahdistus,
kallista korvasi minun puoleeni.
Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu,
ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho,
sillä minä unhotan syödä leipääni.
6 Job 19:20Äänekkäästä vaikerruksestani
minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa,
olen kuin huuhkaja raunioissa.
8 Minä olen uneton,
olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9 Jes. 65:15; Jer. 29:22Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät;
ne, jotka riehuvat minua vastaan,
kiroavat minun nimeni kautta.
10 Ps. 42:4; Ps. 80:6Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää
ja sekoitan juomani kyyneleillä
11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden,
sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
12 Ps. 90:5; Ps. 109:23; Ps. 144:4; 1. Piet. 1:24Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo,
ja minä kuivun kuin ruoho.
13 Ps. 9:8; Ps. 29:10; Ps. 135:13Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,
sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
14 Nouse ja armahda Siionia,
sillä aika on tehdä sille laupeus
ja määrähetki on tullut.
15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat,
ja sen soraläjiä heidän on sääli.
16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä
ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
17 kun Herra rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassansa,
18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen,
jotka ovat kaikkensa menettäneet,
eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
19 Ps. 22:31Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle,
ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan,
että Herra katsoi taivaasta maahan,
21 Ps. 79:11; Hebr. 2:14kuullaksensa vankien huokaukset,
vapauttaaksensa kuoleman lapset,
22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä
ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
23 Ps. 22:28; Ps. 68:33; Jes. 2:2kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen,
ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani,
on lyhentänyt minun päiväni.
25 Ps. 90:2Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois
kesken ikääni;
sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
26 Ps. 24:2; Ps. 33:6; Hebr. 1:10Muinoin sinä perustit maan,
ja taivaat ovat sinun käsialasi.
27 Jes. 51:6; Jes. 54:10; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:7Ne katoavat, mutta sinä pysyt,
ne vanhenevat kaikki kuin vaate;
sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan,
ja ne muuttuvat.
28 Mutta sinä pysyt samana,
eivätkä sinun vuotesi lopu.
29 Ps. 69:37Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa,
ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.