1 א משכיל לאסף br האזינה עמי תורתי הטו אזנכם לאמרי-פי br
2 ב אפתחה במשל פי אביעה חידות מני-קדם br
3 ג אשר שמענו ונדעם ואבותינו ספרו-לנו br
4 ד לא נכחד מבניהם-- לדור אחרון מספרים תהלות יהוה br ועזוזו ונפלאתיו אשר עשה br
5 ה ויקם עדות ביעקב ותורה שם בישראל br אשר צוה את-אבותינו-- להודיעם לבניהם br
6 ו למען ידעו דור אחרון--בנים יולדו יקמו ויספרו לבניהם br
7 ז וישימו באלהים כסלם ולא ישכחו מעללי-אל ומצותיו ינצרו br
8 ח ולא יהיו כאבותם-- דור סורר ומרה br דור לא-הכין לבו ולא-נאמנה את-אל רוחו br
9 ט בני-אפרים נושקי רומי-קשת הפכו ביום קרב br
10 י לא שמרו ברית אלהים ובתורתו מאנו ללכת br
11 יא וישכחו עלילותיו ונפלאותיו אשר הראם br
12 יב נגד אבותם עשה פלא בארץ מצרים שדה-צען br
13 יג בקע ים ויעבירם ויצב-מים כמו-נד br
14 יד וינחם בענן יומם וכל-הלילה באור אש br
15 טו יבקע צרים במדבר וישק כתהמות רבה br
16 טז ויוצא נוזלים מסלע ויורד כנהרות מים br
17 יז ויוסיפו עוד לחטא-לו-- למרות עליון בציה br
18 יח וינסו-אל בלבבם-- לשאל-אכל לנפשם br
19 יט וידברו באלהים אמרו היוכל אל--לערך שלחן במדבר br
20 כ הן הכה-צור ויזובו מים-- ונחלים ישטפו br הגם-לחם יוכל תת אם-יכין שאר לעמו br
21 כא לכן שמע יהוה-- ויתעבר br ואש נשקה ביעקב וגם-אף עלה בישראל br
22 כב כי לא האמינו באלהים ולא בטחו בישועתו br
23 כג ויצו שחקים ממעל ודלתי שמים פתח br
24 כד וימטר עליהם מן לאכל ודגן-שמים נתן למו br
25 כה לחם אבירים אכל איש צידה שלח להם לשבע br
26 כו יסע קדים בשמים וינהג בעזו תימן br
27 כז וימטר עליהם כעפר שאר וכחול ימים עוף כנף br
28 כח ויפל בקרב מחנהו סביב למשכנתיו br
29 כט ויאכלו וישבעו מאד ותאותם יבא להם br
30 ל לא-זרו מתאותם עוד אכלם בפיהם br
31 לא ואף אלהים עלה בהם ויהרג במשמניהם br ובחורי ישראל הכריע br
32 לב בכל-זאת חטאו-עוד ולא-האמינו בנפלאותיו br
33 לג ויכל-בהבל ימיהם ושנותם בבהלה br
34 לד אם-הרגם ודרשוהו ושבו ושחרו-אל br
35 לה ויזכרו כי-אלהים צורם ואל עליון גאלם br
36 לו ויפתוהו בפיהם ובלשונם יכזבו-לו br
37 לז ולבם לא-נכון עמו ולא נאמנו בבריתו br
38 לח והוא רחום יכפר עון-- ולא-ישחית br והרבה להשיב אפו ולא-יעיר כל-חמתו br
39 לט ויזכר כי-בשר המה רוח הולך ולא ישוב br
40 מ כמה ימרוהו במדבר יעציבוהו בישימון br
41 מא וישובו וינסו אל וקדוש ישראל התוו br
42 מב לא-זכרו את-ידו יום אשר-פדם מני-צר br
43 מג אשר-שם במצרים אתותיו ומופתיו בשדה-צען br
44 מד ויהפך לדם יאריהם ונזליהם בל-ישתיון br
45 מה ישלח בהם ערב ויאכלם וצפרדע ותשחיתם br
46 מו ויתן לחסיל יבולם ויגיעם לארבה br
47 מז יהרג בברד גפנם ושקמותם בחנמל br
48 מח ויסגר לברד בעירם ומקניהם לרשפים br
49 מט ישלח-בם חרון אפו--עברה וזעם וצרה משלחת מלאכי רעים br
50 נ יפלס נתיב לאפו לא-חשך ממות נפשם וחיתם לדבר הסגיר br
51 נא ויך כל-בכור במצרים ראשית אונים באהלי-חם br
52 נב ויסע כצאן עמו וינהגם כעדר במדבר br
53 נג וינחם לבטח ולא פחדו ואת-אויביהם כסה הים br
54 נד ויביאם אל-גבול קדשו הר-זה קנתה ימינו br
55 נה ויגרש מפניהם גוים-- ויפילם בחבל נחלה br וישכן באהליהם שבטי ישראל br
56 נו וינסו וימרו את-אלהים עליון ועדותיו לא שמרו br
57 נז ויסגו ויבגדו כאבותם נהפכו כקשת רמיה br
58 נח ויכעיסוהו בבמותם ובפסיליהם יקניאוהו br
59 נט שמע אלהים ויתעבר וימאס מאד בישראל br
60 ס ויטש משכן שלו אהל שכן באדם br
61 סא ויתן לשבי עזו ותפארתו ביד-צר br
62 סב ויסגר לחרב עמו ובנחלתו התעבר br
63 סג בחוריו אכלה-אש ובתולתיו לא הוללו br
64 סד כהניו בחרב נפלו ואלמנתיו לא תבכינה br
65 סה ויקץ כישן אדני כגבור מתרונן מיין br
66 סו ויך-צריו אחור חרפת עולם נתן למו br
67 סז וימאס באהל יוסף ובשבט אפרים לא בחר br
68 סח ויבחר את-שבט יהודה את-הר ציון אשר אהב br
69 סט ויבן כמו-רמים מקדשו כארץ יסדה לעולם br
70 ע ויבחר בדוד עבדו ויקחהו ממכלאת צאן br
71 עא מאחר עלות הביאו לרעות ביעקב עמו ובישראל נחלתו br
72 עב וירעם כתם לבבו ובתבונות כפיו ינחם
1 Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
2 Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
3 vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
4 Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
5 Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
6 jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
7 Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
8 jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
9 [Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]
10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.
11 He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.
12 Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.
13 Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.
14 Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.
15 Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.
16 Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.
17 Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.
18 Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
21 Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
22 koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.
23 Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,
24 ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.
26 Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
27 Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
28 Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,
29 ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
30 Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
31 saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.
32 Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33 Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
34 Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
36 Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.
37 He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
38 Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
40 Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!
41 Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
42 He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät
43 ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.
44 Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.
45 Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
46 Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
47 Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,
48 hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.
49 Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.
50 Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.
52 Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.
53 Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.
54 Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.
55 Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.
56 Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
57 vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.
58 He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
59 Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.
60 Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.
61 Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
62 ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.
63 Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,
64 papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
65 Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.
66 Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,
68 vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.
69 Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,
71 toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.
72 Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.