Isaías 28

Efraimin tuho. Profeetta ja hänen pilkkaajansa. Herran tuomio. Vertaus Herran viisaasta kurituksesta.

1 Voi Efraimin juopuneitten ylvästä kruunua

ja sen kunnian loisteen kuihtuvata kukkaa,

joka on kukkulan laella,

viinistä päihtyneitten lihavan laakson keskellä!

2 *2. Kun. 17:3,6; 2. Kun. 18:10Katso, Herralta tulee hän,

joka on väkevä ja voimallinen,

niinkuin raesade, rajumyrsky.

Niinkuin rankkasade, väkeväin tulvavetten kuohu,

hän voimalla maahan kaataa.

3 *Jes. 26:6Jalkoihin tallataan

Efraimin juopuneitten ylväs kruunu.

4 Ja sen kunnian loisteen kuihtuvan kukan,

joka on kukkulan laella,

lihavan laakson keskellä,

käy niinkuin varhaisviikunan ennen kesää:

kuka vain sen näkee,

tuskin se on hänen kourassaan,

niin hän sen jo nielaisee.

5 *Jes. 10:21Sinä päivänä Herra Sebaot

on oleva loistava kruunu

ja kunnian seppele kansansa jäännökselle

6 ja oikeuden henki sille,

joka oikeutta istuu,

ja väkevyys niille,

jotka torjuvat hyökkäyksen takaisin porttia kohden.

7 Ja nämäkin horjuvat viinistä

ja hoipertelevat väkijuomasta.

Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta;

he ovat sekaisin viinistä,

hoipertelevat väkijuomasta.

He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa.

8 Sillä täynnä oksennusta ja saastaa

ovat kaikki pöydät — ei puhdasta paikkaa!

9 "Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa,

keitä saarnalla opettavansa?

Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja,

äidin rinnoilta otettuja?

10 Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle,

läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle,

milloin siellä, milloin täällä!" —

11 *1. Kor. 14:21Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä

hän on puhuva tälle kansalle,

12 *Jer. 6:16; Matt. 11:28; Matt. 23:37hän, joka on sanonut heille:

"Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä,

tässä on levähdyspaikka".

Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.

13 Niinpä on Herran sana oleva heille:

"Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle,

läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle,

milloin siellä, milloin täällä",

niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen

ja ruhjoutuvat,

että heidät kiedotaan ja vangitaan.

14 Sentähden kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat:

te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa.

15 Koska te sanotte:

"Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa

ja tuonelan kanssa sopimuksen;

tulkoon vitsaus kuin tulva,

ei se meitä saavuta,

sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme

ja piiloutuneet petokseen" —

16 *Ps. 118:22; Matt. 21:42; Ap. t. 4:11; Room. 9:33; Room. 10:11; Ef. 2:20; 1. Piet. 2:6sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minä lasken Siioniin peruskiven,

koetellun kiven, kalliin kulmakiven,

lujasti perustetun;

joka uskoo, se ei pakene.

17 Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi

ja vanhurskauden vaa’aksi,

ja rakeet hävittävät valheturvan,

ja vedet huuhtovat pois piilopaikan.

18 Teidän liittonne kuoleman kanssa

pyyhkäistään pois,

ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä;

kun vitsaus tulee niinkuin tulva,

niin se teidät maahan tallaa.

19 Niin usein kuin se tulee,

tempaa se teidät valtaansa,

sillä aamu aamulta se tulee, tulee päivällä ja yöllä:

totisesti, kauhuksi on tämän saarnan opetus.

20 Sillä vuode on oleva liian lyhyt ojentautua

ja peitto liian kaita kääriytyä.

21 *Joos. 10:10; 2. Sam. 5:20,25; 1. Aik. 14:11,16Sillä Herra nousee niinkuin Perasimin vuorella,

hän kiivastuu niinkuin Gibeonin laaksossa

tehdäkseen työnsä, oudon työnsä,

ja toimittaakseen tekonsa, kumman tekonsa.

22 *Jes. 10:23; Room. 9:28Älkää siis pilkatko,

etteivät teidän siteenne vielä kiristyisi;

sillä Herralta Sebaotilta minä olen kuullut

hävitys- ja tuomiopäätöksen,

joka on kohtaava kaikkea maata.

23 Kuunnelkaa ja kuulkaa minun ääntäni,

tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani.

24 Ainako kyntäjä vain kyntää,

kun olisi kylväminen,

ainako vakoaa ja äestää maatansa?

25 Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan,

hän kylvää mustaa kuminaa,

sirottelee höystekuminaa,

panee nisunjyvät riviin,

ohran omaan paikkaansa

ja kolmitahkoista vehnää vierelle?

26 Hänen Jumalansa

on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä.

27 Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä

eikä puimajyrän tela pyöri höystekuminan yli,

vaan musta kumina lyödään irti sauvalla

ja höystekumina vitsalla.

28 Puidaankos leipävilja murskaksi?

Ei sitä kukaan iankaiken pui

eikä aina aja sen päällitse

puimajyrällään ja hevosillaan;

ei sitä murskaksi puida.

29 Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta;

hänen neuvonsa on ihmeellinen

ja ymmärryksensä ylen suuri.

1 Wehe der stolzen Krone *Wahrsch. Samaria der Trunkenen Ephraims, und der welkenden Blume seiner herrlichen Pracht auf dem Haupte des fetten Tales *Samaria lag auf einem Hügel der vom Weine Überwältigten! 2 Siehe, der Herr hat einen Starken und Mächtigen, gleich einem Hagelwetter, einem verderbenden Sturmwinde; wie ein Wetter gewaltiger, überflutender Wasser reißt er zu Boden mit Macht. 3 Mit Füßen wird zertreten die stolze Krone der Trunkenen Ephraims. 4 Und der welkenden Blume seiner herrlichen Pracht auf dem Haupte des fetten Tales ergeht es wie dessen *d. i. des Tales Frühfeige vor der Obsternte: kaum ist sie in der Hand dessen, der sie erblickt, so verschlingt er sie. 5 An jenem Tage wird Jehova der Heerscharen dem Überrest seines Volkes zur prächtigen Krone und zum herrlichen Kranze sein; 6 und zum Geiste des Rechts dem, der zu Gericht sitzt; und zur Heldenkraft denen, welche den Streit zurückdrängen ans Tor. 7 Und auch diese wanken vom Wein und taumeln von starkem Getränk: Priester und Prophet wanken von starkem Getränk, sind übermannt *Eig. verschlungen vom Wein, taumeln vom starken Getränk; sie wanken beim Gesicht, schwanken beim Rechtsprechen. 8 Denn alle Tische sind voll unflätigen Gespeies, daß kein Platz mehr ist.

9 Wen soll *O. will er Erkenntnis lehren, und wem die Botschaft verständlich machen? Den von der Milch Entwöhnten, den von den Brüsten Entfernten? 10 Denn es ist Gebot auf Gebot, Gebot auf Gebot, Vorschrift auf Vorschrift, Vorschrift auf Vorschrift, hier ein wenig, da ein wenig! - 11 Ja, durch stammelnde Lippen *d. h. durch solche, die eine unverständliche Sprache reden; vergl. Kap. 33,19 und durch eine fremde Sprache wird er zu diesem Volke reden, 12 er, der zu ihnen sprach: Dies ist die Ruhe, schaffet Ruhe dem Ermüdeten; und dies die Erquickung! Aber sie wollten nicht hören. 13 Und so wird ihnen das Wort Jehovas sein: Gebot auf Gebot, Gebot auf Gebot, Vorschrift auf Vorschrift, Vorschrift auf Vorschrift, hier ein wenig, da ein wenig; auf daß sie hingehen und rücklings fallen und zerschmettert werden und verstrickt und gefangen werden.

14 Darum höret das Wort Jehovas, ihr Spötter, Beherrscher dieses Volkes, das in Jerusalem ist! 15 Denn ihr sprechet: Wir haben einen Bund mit dem Tode geschlossen und einen Vertrag mit dem Scheol gemacht: Wenn die überflutende Geißel hindurchfährt, wird sie an uns nicht kommen; denn wir haben die Lüge zu unserer Zuflucht gemacht und in der Falschheit uns geborgen. 16 Darum, so spricht der Herr, Jehova: Siehe, ich gründe *Eig. Siehe, ich bin der, der gegründet hat einen Stein in Zion, einen bewährten Stein, *Eig. einen Stein der Bewährung einen kostbaren Eckstein, aufs Festeste gegründet; *Eig. gegründetster Gründung wer glaubt, *O. wer auf ihn vertraut wird nicht ängstlich eilen. 17 Und ich werde das Recht zur Richtschnur machen, und die Gerechtigkeit zum Senkblei. Und der Hagel wird hinwegraffen die Zuflucht der Lüge, und die Wasser werden den Bergungsort wegschwemmen. 18 Und euer Bund mit dem Tode wird zunichte werden, und euer Vertrag mit dem Scheol nicht bestehen: Wenn die überflutende Geißel hindurchfährt, so werdet ihr von derselben zertreten werden. 19 So oft sie hindurchfährt, wird sie euch hinraffen; denn jeden Morgen wird sie hindurchfahren, bei Tage und bei Nacht. Und es wird eitel Schrecken sein, die Botschaft zu vernehmen. 20 Denn das Bett ist zu kurz, um sich auszustrecken und die Decke zu schmal, um sich einzuhüllen. 21 Denn Jehova wird sich aufmachen wie bei dem Berge Perazim, *Vergl. 1. Chron. 14,11 wie im Tale zu Gibeon *Vergl. 1. Chron. 14,13-16 wird er zürnen: um sein Werk zu tun-befremdend ist sein Werk! -und um seine Arbeit zu verrichten, -außergewöhnlich *Eig. fremdartig ist seine Arbeit! 22 Und nun treibet nicht Spott, damit eure Bande nicht fester gemacht werden; denn ich habe Vernichtung vernommen und Festbeschlossenes von seiten des Herrn, Jehovas der Heerscharen, über die ganze Erde.

23 Nehmet zu Ohren und höret meine Stimme, merket auf und höret meine Rede! 24 Pflügt wohl der Pflüger den ganzen Tag, um zu säen? Furcht und eggt er den ganzen Tag sein Ackerland? 25 Ist es nicht so? wenn er dessen Fläche geebnet hat, so streut er Dill und sät Kümmel, und wirft Weizen reihenweise, und Gerste auf das abgesteckte Stück, und den Spelt an seinen Rand. 26 So unterwies ihn sein Gott zum richtigen Verfahren, er belehrte ihn. 27 Denn Dill wird nicht mit dem Dreschschlitten ausgedroschen und das Wagenrad nicht über Kümmel gerollt; sondern Dill wird mit dem Stabe ausgeschlagen und Kümmel mit dem Stocke. 28 Wird Brotkorn zermalmt? Nein, nicht unaufhörlich drischt er es; und wenn er das Rad seines Wagens und seine Pferde darüber hintreibt, so zermalmt er es nicht. 29 Auch dieses geht aus von Jehova der Heerscharen; er ist wunderbar in seinem Rat, groß an Verstand.