Isaías 42

Oikea Herran palvelija. Herra käy vapahtamaan kansaansa. Herran sokea palvelija on ryöstetty ja vangittu.

1 *Jes. 61:1; Matt. 3:17; Matt. 12:18; Matt. 17:5Katso, minun palvelijani, jota minä tuen,

minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.

Minä olen pannut Henkeni häneen,

hän levittää kansakuntiin oikeuden.

2 Ei hän huuda eikä korota ääntään,

ei anna sen kuulua kaduilla.

3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra,

ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Hän levittää oikeutta uskollisesti.

4 Hän itse ei sammu eikä murru,

kunnes on saattanut oikeuden maan päälle,

ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.

5 *Neh. 9:6; Job 33:4; Jes. 40:22; Jes. 45:12Näin sanoo Jumala, Herra,

joka on luonut taivaan ja levittänyt sen,

joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa,

antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on,

ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:

6 *Jes. 9:1; Jes. 49:6,8; Jes. 60:3; Luuk. 1:79; Luuk. 2:32Minä, Herra,

olen vanhurskaudessa kutsunut sinut,

olen tarttunut sinun käteesi,

varjellut sinut ja pannut sinut

kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,

7 *Jes. 35:5; Jes. 61:1; Matt. 11:5; Matt. 15:30; Luuk. 7:22avaamaan sokeat silmät,

päästämään sidotut vankeudesta,

pimeydessä istuvat vankihuoneesta.

8 *2. Moos. 6:3; Ps. 83:19; Jes. 48:11Minä, Herra, se on minun nimeni,

minä en anna kunniaani toiselle

enkä ylistystäni epäjumalille.

9 Katso, entiset ovat toteen käyneet,

ja uusia minä ilmoitan;

ennenkuin ne puhkeavat taimelle,

annan minä teidän ne kuulla.

10 *Ps. 33:3; Ps. 40:4; Ps. 96:1; Ps. 98:1; Ps. 149:1; Ilm. 5:9; Ilm. 14:3Veisatkaa Herralle uusi virsi,

veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä,

te merenkulkijat ja meri täysinensä,

te merensaaret ja niissä asuvaiset.

11 Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit,

kylät, joissa Keedar asuu.

Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,

vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

12 Antakoot Herralle kunnian

ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.

13 Herra lähtee sotaan niinkuin sankari,

niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa;

hän nostaa sotahuudon ja karjuu,

uhittelee vihollisiansa.

14 *Ps. 50:21; Jes. 57:11Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti,

olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni.

Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä,

puhallan ja puuskun.

15 Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,

ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon;

minä muutan virrat saariksi

ja kuivaan vesilammikot.

16 *Jes. 40:3Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne;

polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi

ja koleikot tasangoksi.

Nämä minä teen

enkä niitä tekemättä jätä.

17 *Ps. 97:7; Jes. 1:29; Jes. 44:11; Jes. 45:16Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään,

jotka turvaavat veistettyyn kuvaan,

jotka sanovat valetuille kuville:

"Te olette meidän jumalamme".

18 *Jes. 43:8Te kuurot, kuulkaa,

ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.

19 Kuka on sokea, ellei minun palvelijani,

ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani,

jonka minä lähetän?

Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni,

niin sokea kuin Herran palvelija?

20 *Jes. 6:9; Matt. 13:13; Room. 2:21Paljon sinä olet nähnyt,

mutta et ole ottanut varteen;

korvat avattiin, mutta ei kuulla.

21 Herra on nähnyt hyväksi

vanhurskautensa tähden

tehdä lain suureksi ja ihanaksi.

22 Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa

kaikki nuoret miehet ovat sidotut

ja vankihuoneisiin kätketyt;

he ovat joutuneet saaliiksi,

eikä ole auttajaa,

ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi:

"Anna takaisin!"

23 Kuka teistä ottaa tämän korviinsa,

tarkkaa ja kuulee vastaisen varalta?

24 Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi

ja Israelin raastajain valtaan?

Eikö Herra, jota vastaan me olemme syntiä tehneet,

jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa

ja jonka lakia he eivät totelleet?

25 *Jer. 7:20; Hes. 20:8; Hoos. 5:10Niin hän vuodatti Israelin päälle

vihansa hehkun ja sodan tuimuuden.

Se liekehti hänen ympärillään,

mutta hän ei ollut tietääksensä;

se poltti häntä,

mutta hän ei siitä huolinut.

1 Siehe, mein Knecht, den ich stütze, mein Auserwählter, an welchem meine Seele Wohlgefallen hat: Ich habe meinen Geist auf ihn gelegt, er wird den Nationen das Recht kundtun. *Eig. das Recht hinausbringen zu den Nationen2 Er wird nicht schreien und nicht erheben noch seine Stimme hören lassen auf der Straße. 3 Das geknickte Rohr wird er nicht zerbrechen, und den glimmenden Docht wird er nicht auslöschen; er wird der Wahrheit gemäß das Recht kundtun. *Eig. hervorgehen lassen4 Er wird nicht ermatten *Eig. verglimmen noch niedersinken, *Eig. knicken bis er das Recht auf Erden gegründet hat; und die Inseln werden auf seine Lehre harren. -

5 So spricht Gott, *Eig. der Gott (El) Jehova, der die Himmel schuf und sie ausspannte, der die Erde ausbreitete mit ihren Gewächsen, dem Volke auf ihr den Odem gab, *O. gibt und den Lebenshauch denen, die darauf wandeln: 6 Ich, Jehova, ich habe dich gerufen in Gerechtigkeit und ergriff dich bei der Hand; und ich werde dich behüten und dich setzen zum Bunde des Volkes, *Vergl. Kap. 49,8 zum Licht der Nationen: 7 um blinde Augen aufzutun, um Gefangene aus dem Kerker herauszuführen, und aus dem Gefängnis, die in der Finsternis sitzen. - *Eig. die Bewohner der Finsternis8 Ich bin Jehova, das ist mein Name; und meine Ehre gebe ich keinem anderen, noch meinen Ruhm den geschnitzten Bildern. 9 Das Frühere, siehe, es ist eingetroffen, und Neues verkündige ich; ehe es hervorsproßt, lasse ich es euch hören. 10 Singet Jehova ein neues Lied, seinen Ruhm vom Ende der Erde: die ihr das Meer befahret, und alles, was es erfüllt, ihr Inseln und ihre Bewohner! 11 Es mögen ihre Stimme erheben die Steppe und ihre Städte, die Dörfer, welche Kedar *S. die Anm. zu Hes. 27,21 bewohnt; jubeln mögen die Bewohner von Sela, *d. i. der felsigen Gegend jauchzen vom Gipfel der Berge her! 12 Man möge Jehova Ehre geben und seinen Ruhm verkündigen auf den Inseln.

13 Jehova wird ausziehen wie ein Held, wie ein Kriegsmann den Eifer anfachen; er wird einen Schlachtruf, ja, ein gellendes Kriegsgeschrei erheben, sich als Held beweisen gegen seine Feinde. 14 Von lange her *Eig. Ewig lang habe ich geschwiegen, war still, habe an mich gehalten. Gleich einer Gebärenden will ich tief aufatmen, schnauben und schnaufen zumal. 15 Ich will Berge und Hügel öde machen und all ihr Kraut vertrocknen lassen; und ich will Ströme zu Inseln machen; und Seen trocken legen. 16 Und ich will die Blinden auf einem Wege führen, den sie nicht kennen; auf Steigen, die sie nicht kennen, will ich sie schreiten lassen; die Finsternis vor ihnen will ich zum Lichte machen, und das Höckerichte zur Ebene. Das sind die Dinge, die ich tun und nicht unterlassen werde. 17 Die auf das geschnitzte Bild vertrauen, die zu dem gegossenen Bilde sagen: Du bist unser Gott! werden zurückweichen, werden gänzlich beschämt werden.

18 Höret, ihr Tauben! und ihr Blinden, schauet her, um zu sehen! 19 Wer ist blind, als nur mein Knecht? und taub wie mein Bote, den ich sende? Wer ist blind wie der Vertraute, und blind wie der Knecht Jehovas? 20 Du hast vieles gesehen, aber du beachtest es nicht; bei offenen Ohren hört er nicht. 21 Jehova gefiel es um seiner Gerechtigkeit willen, das Gesetz groß und herrlich zu machen. *And. üb.: Jehova hatte Gefallen an ihm um seiner Gerechtigkeit willen; er machte das Gesetz groß usw.22 Und doch ist es ein beraubtes und ausgeplündertes Volk; sie sind in Löchern gefesselt allesamt und in Kerkern versteckt; sie sind zur Beute geworden, und kein Erretter ist da, zur Plünderung, und niemand spricht: Gib wieder heraus! 23 Wer unter euch will dieses zu Ohren nehmen, will aufmerken und in Zukunft hören? 24 Wer hat Jakob der Plünderung hingegeben und Israel den Räubern? Nicht Jehova, gegen den wir gesündigt haben? Und sie wollten nicht auf seinen Wegen wandeln, und hörten nicht auf sein Gesetz. 25 Da hat er die Glut seines Zornes *O. in Glut seinen Zorn; wie Kap. 66,15 und die Gewalt des Krieges über ihn ausgegossen; und diese hat ihn ringsum angezündet, aber er ist nicht zur Erkenntnis gekommen; und sie hat ihn in Brand gesteckt, aber er nahm es nicht zu Herzen.