Isaías 63

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

1 *Jes. 34:6Kuka tuolla tulee Edomista,

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

2 *Ilm. 19:13Miksi on punaa sinun puvussasi,

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

4 *Jes. 34:8; Jes. 61:2; Jer. 51:6Sillä koston päivä oli minun mielessäni

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

5 *Jes. 59:16Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

6 *Jes. 19:14; Jes. 24:20; Jer. 48:26Ja minä tallasin kansat vihassani

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

7 *Ps. 103:1; Ps. 105:5Herran armotöitä minä julistan,

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; 2. Moos. 23:20,23; 2. Moos. 32:34; Jes. 46:4Kaikissa heidän ahdistuksissansa

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

10 *Ef. 4:30Mutta he niskoittelivat

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

11 *2. Moos. 14:29; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

15 *5. Moos. 26:15; Ps. 80:15Katsele taivaasta,

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

16 *Saarn. 9:5; Jes. 43:3,11; Jes. 64:8; Mal. 2:10Sinähän olet meidän isämme,

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

17 *2. Moos. 32:13Miksi sallit meidän eksyä pois

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

18 *Ps. 74:7; Ps. 79:1Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

19 Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

1 Wer ist dieser, der von Edom kommt, von Bozra in hochroten Kleidern, dieser, prächtig in seinem Gewande, der einherzieht *Eig. stolz einhergeht in der Größe seiner Kraft? Ich bin’s, der in Gerechtigkeit redet, der mächtig ist zu retten. - *O. zu helfen2 Warum ist Rot an deinem Gewande, und sind deine Kleider wie die eines Keltertreters? - 3 Ich habe die Kelter allein getreten, und von den Völkern war niemand bei mir; und ich zertrat sie *d. h. die Völker; wie v 6 in meinem Zorn und zerstampfte sie in meinem Grimm; und ihr Saft spritzte auf meine Kleider, und ich besudelte mein ganzes Gewand. 4 Denn der Tag der Rache war in meinem Herzen, und das Jahr meiner Erlösung *And. üb.: meiner Erlösten war gekommen. 5 Und ich blickte umher, und da war kein Helfer; und ich staunte, und da war kein Unterstützer. Da hat mein Arm mir geholfen, und mein Grimm, er hat mich unterstützt. 6 Und ich trat die Völker nieder in meinem Zorn und machte sie trunken in meinem Grimm, und ich ließ ihren Saft zur Erde rinnen.

7 Ich will der Gütigkeiten Jehovas gedenken, *d. h. rühmend gedenken der Ruhmestaten Jehovas, nach allem, was Jehova uns erwiesen hat, und der großen Güte gegen das Haus Israel, welche er ihnen erwiesen nach seinen Erbarmungen und nach der Menge seiner Gütigkeiten. 8 Und er sprach: Sie sind ja mein Volk, Kinder, die nicht trügen werden; und er ward ihnen zum Heiland. *O. Retter, Helfer9 In all ihrer Bedrängnis war er bedrängt, und der Engel seines Angesichts hat sie gerettet. In seiner Liebe und in seiner Erbarmung *Eig. seiner Schonung, seinem Mitleid hat er sie erlöst; und er hob sie empor und trug sie alle Tage vor alters. 10 Sie aber sind widerspenstig gewesen und haben seinen heiligen Geist betrübt; da wandelte er sich ihnen in einen Feind: Er selbst stritt wider sie. 11 Da gedachte sein Volk der Tage vor alters, der Tage Moses: *O. vor alters und Moses "Wo ist der, welcher sie aus dem Meere heraufführte samt den Hirten seiner Herde? Wo ist der, welcher seinen heiligen Geist in ihre Mitte gab; *Eig. legte (vergl. Neh. 9,20)12 der seinen herrlichen *O. majestätischen Arm zur Rechten Moses einherziehen ließ; der die Wasser vor ihnen her spaltete, um sich einen ewigen Namen zu machen; 13 der sie durch die Tiefen *O. Fluten ziehen ließ, gleich dem Rosse in der Steppe, ohne daß sie strauchelten? 14 Gleich dem Vieh, welches in das Tal hinabsteigt, brachte der Geist Jehovas sie zur Ruhe. Also hast du dein Volk geleitet, um dir einen herrlichen Namen zu machen." -

15 "Blicke vom Himmel herab und sieh, von der Wohnstätte deiner Heiligkeit und deiner Majestät! wo sind dein Eifer und deine Machttaten? Die Regung deines Innern und deine Erbarmungen halten sich gegen mich zurück. 16 Denn du bist unser Vater; denn Abraham weiß nicht von uns, und Israel kennt uns nicht; du, Jehova, bist unser Vater; unser Erlöser von alters her ist dein Name. *Nach and. Interpunktion: unser Erlöser ist dein Name von alters her17 Warum, Jehova, läßt du uns von deinen Wegen abirren, verhärtest unser Herz, daß wir dich nicht fürchten? Kehre zurück um deiner Knechte willen, der Stämme deines Erbteils! 18 Auf eine kleine Zeit hat dein heiliges Volk es besessen: Unsere Widersacher haben dein Heiligtum zertreten. 19 Wir sind zu solchen geworden, über die du von alters her nicht geherrscht hast, die nicht genannt gewesen sind nach deinem Namen." -