Isaías 48

Herra, totinen ja armollinen Jumala, uudistaa lupauksensa, että Israel vapautetaan Baabelista. Kehoitus lähtemään sieltä.

1 *Ps. 68:27; Jer. 4:2Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo,

te, joita kutsutaan Israelin nimellä

ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä,

jotka vannotte Herran nimeen

ja tunnustatte Israelin Jumalan,

mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa —

2 *Miika 3:11sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan

ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa,

jonka nimi on Herra Sebaot:

3 Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut,

minun suustani ne ovat lähteneet,

ja minä olen ne kuuluttanut.

Äkkiä minä panin ne täytäntöön,

ja ne tapahtuivat.

4 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:5; Jer. 6:28; Hes. 2:4; Hes. 3:7Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut,

että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea,

5 niin minä ilmoitin ne sinulle aikoja ennen,

kuulutin ne sinulle, ennenkuin ne tapahtuivat,

ettet sanoisi: "Epäjumalankuvani on ne tehnyt,

veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt".

6 Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea:

ettekö sitä tunnusta?

Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia,

salatuita, joita et ole tietänyt.

7 Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten,

ennen tätä päivää et ole niistä kuullut,

ettet saattaisi sanoa: "Katso, jo minä ne tiesin!"

8 Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt,

ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut;

sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton

ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

9 Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen,

ylistykseni tähden minä hillitsen vihani,

etten sinua tuhoaisi.

10 *Sananl. 17:3Katso, minä olen sinua sulattanut,

hopeata saamatta,

minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.

11 *Jes. 42:8Itseni, itseni tähden minä sen teen;

sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty!

Kunniaani en minä toiselle anna.

12 *Jes. 41:4; Jes. 43:10,13; Jes. 44:6; Jes. 46:4; Ilm. 1:8,17; Ilm. 21:6; Ilm. 22:13Kuule minua, Jaakob,

ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut:

Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen,

minä olen myös viimeinen.

13 *Ps. 33:9; Jes. 44:24; Hebr. 1:10Minun käteni on perustanut maan,

minun oikea käteni on levittänyt taivaan;

minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.

14 *Jes. 41:22; Jes. 44:28Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa —

kuka niistä muista on ilmoittanut tämän:

että hän, jota Herra rakastaa,

tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan,

on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.

15 Minä, minä olen puhunut,

minä olen hänet kutsunut,

olen hänet tuonut,

ja hän on menestynyt teillänsä.

16 *Jes. 45:19; Joh. 8:25; Joh. 18:20Lähestykää minua, kuulkaa tämä:

Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa;

kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä.

Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut

ynnä oman Henkensä.

17 *Ps. 25:12; Ps. 32:8Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,

Israelin Pyhä:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on,

johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18 *Ps. 81:14Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin,

niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta

ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

19 *1. Moos. 22:17; 1. Moos. 28:14sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka,

sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset,

sen nimi ei häviäisi,

ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

20 *Jes. 52:11; Jer. 50:8; Jer. 51:6,45; Ilm. 18:4Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta;

riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä,

viekää tieto siitä maan ääriin asti,

sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin".

21 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11; 5. Moos. 8:15; Ps. 78:15; Ps. 105:41; Ps. 114:8; 1. Kor. 10:4Eivät he janoa kärsineet,

kun hän heitä kuljetti erämaitten halki;

hän vuodatti heille vettä kalliosta,

hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.

22 *Jes. 57:21Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

1 Höret dieses, Haus Jakob! Die ihr mit dem Namen Israel genannt und aus den Wassern Judas hervorgegangen seid, die ihr schwöret bei dem Namen Jehovas und des Gottes Israels rühmend gedenket, doch nicht in Wahrheit und nicht in Gerechtigkeit; 2 denn nach der heiligen Stadt nennen sie sich, und sie stützen sich *O. und nicht in Gerechtigkeit, wenn sie sich auch… nennen und sich stützen auf den Gott Israels, Jehova der Heerscharen ist sein Name: 3 Ich habe das Frühere vorlängst verkündet, und aus meinem Munde ist es hervorgegangen, und ich habe es hören lassen; plötzlich vollführte ich es, und es traf ein. 4 Weil ich wußte, daß du hart bist, und daß dein Nacken eine eiserne Sehne und deine Stirn von Erz ist, 5 so habe ich es vorlängst dir verkündet, ehe es eintraf, habe ich es dich hören lassen; damit du nicht sagen möchtest: Mein Götze *Eig. Götzenbild hat es getan, und mein geschnitztes und mein gegossenes Bild hat es geboten. 6 Du hast es gehört, betrachte es alles; und ihr, wollt ihr es nicht bekennen? Von nun an lasse ich dich Neues hören und Verborgengehaltenes und was du nicht gewußt hast. 7 Jetzt ist es geschaffen und nicht vorlängst, und vor diesem Tage hast du nicht davon gehört; damit du nicht sagen möchtest: Siehe, ich habe es gewußt. 8 Du hast es weder gehört noch gewußt, noch war von längsther dein Ohr geöffnet; *Eig. offen denn ich wußte, daß du gar treulos bist, und daß man dich von Mutterleibe an einen Übertreter *O. einen Abtrünnigen genannt hat.

9 Um meines Namens willen verziehe ich meinen Zorn, und um meines Ruhmes willen bezwinge ich ihn, dir zu gut, um dich nicht auszurotten. 10 Siehe, ich habe dich geläutert, doch nicht wie Silber; ich habe dich geprüft im Schmelzofen des Elends. 11 Um meinetwillen, um meinetwillen will ich es tun; denn wie würde mein Name *W. er entweiht werden! *Vergl. Hes. 36,19-24 und meine Ehre gebe ich keinem anderen. 12 Höre auf mich, Jakob, und Israel, mein Berufener! Ich bin, der da ist, *O. derselbe ich der Erste, ich auch der Letzte. 13 Auch hat meine Hand die Erde gegründet, und meine Rechte die Himmel ausgespannt; ich rufe ihnen zu: allesamt stehen sie da. 14 Versammelt euch, ihr alle, und höret! Wer unter ihnen hat dieses verkündet? Den Jehova liebt, der wird sein Wohlgefallen *O. seinen Willen vollführen an Babel und seinen Arm an den Chaldäern. 15 Ich, ich habe geredet, ja, ich habe ihn gerufen; ich habe ihn kommen lassen, und sein Weg wird gelingen.

16 Nahet euch zu mir, höret dieses! Ich habe vom Anfang an nicht im Verborgenen geredet; von der Zeit an, da es ward, bin ich da. -Und nun hat der Herr, Jehova, mich gesandt und sein Geist. - *O. mit seinem Geiste17 So spricht Jehova, dein Erlöser, der Heilige Israels: Ich bin Jehova, dein Gott, der dich lehrt, *O. Ich, Jehova, dein Gott lehre dich zu tun, was dir frommt, der dich leitet auf dem Wege, den du gehen sollst. 18 O daß du gemerkt hättest auf meine Gebote! dann würde dein Friede gewesen sein wie ein Strom, und deine Gerechtigkeit wie des Meeres Wogen; 19 und dein Same würde gewesen sein wie der Sand, und die Sprößlinge deines Leibes wie seine Körner; sein Name würde nicht ausgerottet und nicht vertilgt werden vor meinem Angesicht. 20 Ziehet aus Babel, fliehet aus Chaldäa mit Jubelschall; verkündiget, laßt dieses hören, bringet es aus bis an das Ende der Erde! Sprechet: Jehova hat seinen Knecht Jakob erlöst. 21 Und sie dürsteten nicht, als er sie durch die Wüste führte; er ließ ihnen Wasser rieseln aus dem Felsen, er spaltete den Felsen, und Wasser flossen heraus. - 22 Kein Friede den Gesetzlosen! spricht Jehova. -