Jesaja 38

Hiskian sairaus, parantuminen ja ylistysvirsi.

1 *2. Kun. 20:1; 2. Aik. 32:24Niihin aikoihin sairastui Hiskia ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane". 2 Niin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa 3 ja sanoi: "Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!" Ja Hiskia itki katkerasti. 4 Mutta Jesajalle tuli tämä Herran sana: 5 "Mene ja sano Hiskialle: 'Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta; 6 ja minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä ja varjelen tätä kaupunkia. 7 Ja tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, mitä on sanonut: 8 katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa.'" Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut.

9 Hiskian, Juudan kuninkaan, kirjoittama laulu, kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa:

10 *Job 7:6; Ps. 102:24"Minä sanoin: Kesken rauhallisten päivieni

minun on mentävä tuonelan porteista;

jäljellä olevat vuoteni on minulta

riistetty pois.

11 Minä sanoin: En saa minä enää nähdä Herraa,

Herraa elävien maassa,

en enää ihmisiä katsella manalan asukasten joukossa.

12 Minun majani puretaan ja viedään minulta pois

niinkuin paimenen teltta;

olen kutonut loppuun elämäni,

niinkuin kankuri kankaansa,

minut leikataan irti loimentutkaimista.

Ennenkuin päivä yöksi muuttuu,

sinä teet minusta lopun.

13 Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti —

niinkuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni;

ennenkuin päivä yöksi muuttuu,

sinä teet minusta lopun.

14 *Jes. 59:11Niinkuin pääskynen,

niinkuin kurki minä kuikutan,

minä kujerran kuin kyyhkynen;

hiueten katsovat minun silmäni

korkeuteen:

Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua.

15 Mitä nyt sanonkaan?

Hän lupasi minulle ja täytti myös:

minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodet

sieluni murheen tähden.

16 Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi,

ja niissä on koko minun henkeni elämä.

Sinä teet minut terveeksi;

anna minun elää.

17 *Ps. 30:4; Ps. 86:13; Ps. 94:19; Ps. 116:3; Miika 7:19Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:

sinä rakastit minun sieluani,

nostit sen kadotuksen kuopasta,

sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

18 *Ps. 6:6; Ps. 30:10; Ps. 88:11; Ps. 115:17Sillä ei tuonela sinua kiitä,

ei kuolema sinua ylistä;

eivät hautaan vaipuneet pane

sinun totuuteesi toivoansa.

19 *Ps. 78:4; Ps. 145:4Elävät, elävät sinua kiittävät,

niinkuin minä tänä päivänä;

isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.

20 *Ps. 63:5; Ps. 104:33; Ps. 146:2Herra on minun auttajani.

Minun kanteleeni soittoja soittakaamme

kaikkina elinpäivinämme Herran temppelissä."

21 Ja Jesaja käski tuoda viikunakakkua ja hautoa paisetta, että hän tulisi terveeksi. 22 Niin Hiskia sanoi: "Mikä on merkkinä siitä, että minä voin mennä Herran temppeliin?"

1 In jenen Tagen wurde Hiskia krank zum Sterben. Und Jesaja, der Sohn Amoz’, der Prophet, kam zu ihm und sprach zu ihm: So spricht Jehova: Bestelle dein Haus, denn du wirst sterben und nicht genesen. *W. leben2 Da wandte Hiskia sein Angesicht gegen die Wand und betete zu Jehova und sprach: 3 Ach, Jehova! gedenke doch, daß ich vor deinem Angesicht gewandelt habe in Wahrheit und mit ungeteiltem Herzen, und daß ich getan, was gut ist in deinen Augen! Und Hiskia weinte sehr. 4 Da geschah das Wort Jehovas zu Jesaja also: 5 Geh hin und sage zu Hiskia: So spricht Jehova, der Gott deines Vaters David: Ich habe dein Gebet gehört, ich habe deine Tränen gesehen; siehe, ich will zu deinen Tagen fünfzehn Jahre hinzufügen. 6 Und von der Hand des Königs von Assyrien will ich dich und diese Stadt erretten; und ich will diese Stadt beschirmen. 7 Und dies wird dir das Zeichen sein von seiten Jehovas, daß Jehova dieses Wort tun wird, welches er geredet hat: 8 Siehe, ich lasse den Schatten der Grade, welche er an dem Sonnenzeiger *Eig. an den Graden Ahas’ durch die Sonne niederwärts gegangen ist, *Viell. ist zu l.: welche die Sonne niederwärts gegangen ist um zehn Grade rückwärts gehen. Und die Sonne kehrte an dem Sonnenzeiger *Eig. an den Graden zehn Grade zurück, welche sie niederwärts gegangen war.

9 Aufzeichnung Hiskias, des Königs von Juda, als er krank gewesen und von seiner Krankheit genesen war. 10 Ich sprach: In der Ruhe meiner Tage soll ich hingehen zu den Pforten des Scheol, bin beraubt des Restes *Eig. bin heimgesucht um den Rest d. h. bestraft mit Verlust des Restes meiner Jahre. 11 Ich sprach: Ich werde Jehova *Hebr. Jah nicht sehen, Jehova *Hebr. Jah im Lande der Lebendigen; ich werde Menschen nicht mehr erblicken bei den Bewohnern des Totenreiches. *Eig. des Aufhörens, des Hingeschiedenseins12 Meine Wohnung ist abgebrochen und ward von mir weggeführt wie ein Hirtenzelt. Ich habe, dem Weber gleich, mein Leben aufgerollt: vom Trumme schnitt er mich los. Vom Tage bis zur Nacht *d. h. in kürzester Frist wirst du ein Ende mit mir machen! 13 Ich beschwichtigte meine Seele bis zum Morgen… dem Löwen gleich, also zerbrach er alle meine Gebeine. Vom Tage bis zur Nacht wirst du ein Ende mit mir machen! 14 Wie eine Schwalbe, wie ein Kranich, so klagte ich; ich girrte wie die Taube. Schmachtend blickten meine Augen zur Höhe: O Herr, mir ist bange! tritt als Bürge für mich ein! 15 Was soll ich sagen? Daß er es mir zugesagt und es auch ausgeführt hat. Ich will sachte wallen alle meine Jahre wegen der Betrübnis meiner Seele. 16 O Herr! durch dieses lebt man, und in jeder Hinsicht *W. in Bezug auf alles ist darin das Leben meines Geistes. Und du machst mich gesund und erhältst mich am Leben. 17 Siehe, zum Heile ward mir bitteres Leid: Du, du zogest liebevoll meine Seele aus der Vernichtung Grube; denn alle meine Sünden hast du hinter deinen Rücken geworfen. 18 Denn nicht der Scheol preist dich, der Tod lobsingt dir nicht; die in die Grube hinabgefahren sind, harren nicht auf deine Treue. 19 Der Lebende, der Lebende, der preist dich, wie ich heute: der Vater gibt den Kindern Kunde von deiner Treue. 20 Jehova war bereit, mich zu retten; und wir wollen mein Saitenspiel rühren alle Tage unseres Lebens im Hause Jehovas. 21 Und Jesaja sagte, daß man einen Feigenkuchen als Pflaster nehmen und ihn auf das Geschwür legen solle, damit er genese. 22 Und Hiskia sprach: Welches ist das Zeichen, daß ich in das Haus Jehovas hinaufgehen werde? *Die beiden letzten Verse scheinen durch ein Versehen an das Ende des Kapitels gestellt worden sein. vergl. v 6 und 7 mit den entsprechenden Versen in 2. Kön. 20