Isaías 58

Oikea paasto ja sapatin vietto.

1 *Miika 3:8Huuda täyttä kurkkua, älä säästä,

korota äänesi niinkuin pasuna,

ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa

ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

2 Minua he muka etsivät joka päivä

ja haluavat tietoa minun teistäni

niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta

eikä hylkää Jumalansa oikeutta.

He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita,

haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

3 *Jer. 14:12"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe,

kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"

Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne

ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.

4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,

lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.

Te ette nyt paastoa niin,

että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

5 *Sak. 7:5; Matt. 6:16Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn,

se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?

Jos kallistaa päänsä kuin kaisla

ja makaa säkissä ja tuhassa,

sitäkö sinä sanot paastoksi

ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:

että avaatte vääryyden siteet,

irroitatte ikeen nuorat,

ja päästätte sorretut vapaiksi,

että särjette kaikki ikeet?

7 *Hes. 18:7,16; Matt. 25:35Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle

ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,

kun näet alastoman, vaatetat hänet

etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

8 *Ps. 37:6; Jes. 52:12Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin

niinkuin aamurusko,

ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;

sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,

ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa,

sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,

sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

10 *Ps. 97:11; Ps. 112:4jos taritset elannostasi isoavalle

ja ravitset vaivatun sielun,

niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,

ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

11 Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi,

ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

12 *Jes. 61:4; Aam. 9:14Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen

ikivanhat rauniot,

sinä kohotat perusmuurit,

muinaisten polvien laskemat;

ja sinun nimesi on oleva:

"halkeamain umpeenmuuraaja"

ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".

13 *Saarn. 4:17Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta,

niin ettet toimita omia asioitasi

minun pyhäpäivänäni,

vaan kutsut sapatin ilopäiväksi,

Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi

ja kunnioitat sitä,

niin ettet toimita omia toimiasi,

et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

14 *5. Moos. 32:13; Job 22:26silloin on ilosi oleva Herrassa,

ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse,

ja minä annan sinun nauttia

isäsi Jaakobin perintöosaa.

Sillä Herran suu on puhunut.

1 Rufe aus voller Kehle, halte nicht zurück! erhebe deine Stimme gleich einer Posaune, und tue meinem Volke seine Übertretung *Eig. ihren Abfall kund, und dem Hause Jakob seine Sünden! 2 Und doch fragen sie nach mir Tag für Tag und begehren meine Wege zu kennen; gleich einer Nation, welche Gerechtigkeit übt und das Recht ihres Gottes nicht verlassen hat, fordern sie von mir Gerichte der Gerechtigkeit, begehren das Herannahen Gottes.

3 "Warum haben wir gefastet, und du hast es nicht gesehen, unsere Seelen kasteit, und du hast es nicht gemerkt?" Siehe, am Tage eures Fastens geht ihr euren Geschäften nach und dränget alle eure Arbeiter. *O. und fordert streng alle eure Arbeiten4 Siehe, zu Hader und Zank fastet ihr, und um zu schlagen mit boshafter Faust. Heutzutage fastet ihr nicht, um eure Stimme hören zu lassen in der Höhe. 5 Ist dergleichen ein Fasten, an dem ich Gefallen habe, ein Tag, an welchem der Mensch seine Seele kasteit? Seinen Kopf zu beugen wie ein Schilf, und Sacktuch und Asche unter sich zu betten, nennst du das ein Fasten und einen dem Jehova wohlgefälligen Tag? 6 Ist nicht dieses ein Fasten, an dem ich Gefallen habe: daß man löse die Schlingen der Bosheit, daß man losmache die Knoten des Joches und gewalttätig Behandelte als Freie entlasse, und daß ihr jedes Joch zersprenget? 7 Besteht es nicht darin, dein Brot dem Hungrigen zu brechen, und daß du verfolgte *O. umherirrende Elende ins Haus führst? wenn du einen Nackten siehst, daß du ihn bedeckst und deinem Fleische dich nicht entziehst?

8 Dann wird dein Licht hervorbrechen wie die Morgenröte, und deine Heilung wird eilends sprossen; und deine Gerechtigkeit wird vor dir herziehen, die Herrlichkeit Jehovas wird deine Nachhut sein. 9 Dann wirst du rufen, und Jehova wird antworten; du wirst um Hülfe schreien, und er wird sagen: Hier bin ich! Wenn du das Joch, das Fingerausstrecken *d. h. das Fingerdeuten, als Verhöhnung; wie Spr. 6,13 und unheilvolle Reden aus deiner Mitte hinwegtust, 10 und deine Speise *W. Seele; od.: Gier, Hunger; d. h. also hier was den Hunger stillt dem Hungrigen darreichst und die niedergedrückte Seele sättigst: so wird dein Licht aufgehen in der Finsternis, und dein Dunkel wird sein wie der Mittag. 11 Und beständig wird Jehova dich leiten, und er wird deine Seele sättigen in Zeiten *O. an Örtern der Dürre und deine Gebeine rüstig machen. Und du wirst sein wie ein bewässerter Garten und wie ein Wasserquell, dessen Gewässer nicht trügen. 12 Und die aus dir kommen, werden die uralten Trümmer aufbauen; die Grundmauern vergangener Geschlechter wirst du aufrichten; und du wirst genannt werden: Vermaurer der Lücken, Wiederhersteller bewohnbarer Straßen.

13 Wenn du deinen Fuß vom Sabbath zurückhältst, daß du dein Geschäft nicht tust an meinem heiligen Tage, und den Sabbath ein Ergötzen und den heiligen Tag Jehovas ehrwürdig nennst; und wenn du ihn ehrst, so daß du nicht deine Wege verfolgst, *Eig. tust dein Geschäft treibst und eitle Worte redest: 14 dann wirst du dich an Jehova ergötzen, und ich werde dich einherfahren lassen auf den Höhen der Erde, *Vergl. 5. Mose 32,13;33,29 und werde dich speisen mit dem Erbteil Jakobs, deines Vaters; denn der Mund Jehovas hat geredet.