Jesaja 34

Edomin hävitys ja perikato.

1 *Jes. 1:2Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa;

te kansakunnat, tarkatkaa.

Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on,

maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

2 Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin

ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa;

hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi,

jättänyt heidät teurastettaviksi.

3 *Jer. 9:22; Jer. 25:33Heidän surmattunsa viskataan pois,

ja niitten raadoista nousee löyhkä,

ja vuoret valuvat heidän vertansa.

4 *Ilm. 6:14Kaikki taivaan joukot menehtyvät,

taivas kääritään kokoon niinkuin kirja,

ja kaikki sen joukot varisevat alas,

niinkuin lehdet varisevat viinipuusta,

niinkuin viikunapuusta raakaleet.

5 Sillä minun miekkani taivaassa

on juopunut vimmaan;

katso, se iskee alas Edomiin,

tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

6 *Jes. 63:1Herran miekka on verta täynnä,

rasvaa tiukkuva,

karitsain ja kauristen verta,

oinasten munuaisrasvaa.

Sillä Herralla on uhri Bosrassa,

suuri teurastus Edomin maassa.

7 Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon,

mullikoita härkien mukana.

Heidän maansa juopuu verestä,

ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

8 *Jer. 51:6Sillä Herralla on koston päivä,

maksun vuosi Siionin asian puolesta.

9 Edomin purot muuttuvat pieksi

ja sen multa tulikiveksi;

sen maa tulee palavaksi pieksi.

10 *Ilm. 14:11; Ilm. 19:3Ei sammu se yöllä eikä päivällä,

iäti nousee siitä savu;

se on oleva raunioina polvesta polveen,

ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

11 *2. Kun. 21:13; Jes. 14:23; Sef. 2:14Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet,

kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä;

ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran

ja tyhjyyden luotilangan.

12 Ei ole siellä enää ylimyksiä

huutamassa ketään kuninkaaksi,

kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

13 *Jes. 13:21; Jer. 50:39Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita,

sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita;

siitä tulee aavikkosutten asunto,

kamelikurkien tyyssija.

14 *Matt. 12:43; Ilm. 18:2Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät,

metsänpeikot toisiansa tapaavat.

Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan

ja löytää lepopaikan.

15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa,

kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa.

Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

16 Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa:

ei yhtäkään näistä ole puuttuva,

ei yksikään toistansa kaipaava. —

"Sillä minun suuni on niin käskenyt." —

Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

17 Hän on heittänyt arpaa niitten kesken,

ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut;

ne perivät sen ikiajoiksi,

asuvat siellä polvesta polveen.

1 Tretet herzu, ihr Nationen, um zu hören; und ihr Völkerschaften, merket auf! Es höre die Erde und ihre Fülle, der Erdkreis *Eig. das Erdreich und alles, was ihm entsproßt! 2 Denn der Zorn Jehovas ergeht wider alle Nationen, und sein Grimm *Eig. Denn Jehova hat einen Zorn… und einen Grimm; d. h. er ist im Begriff, ihn zu verwirklichen wider all ihr Heer. Er hat sie der Vertilgung geweiht, *Eig. sie verbannt, mit dem Banne belegt zur Schlachtung hingegeben. 3 Und ihre Erschlagenen werden hingeworfen, und der Gestank ihrer Leichname steigt auf, und die Berge zerfließen von ihrem Blute. 4 Und alles Heer der Himmel zerschmilzt; und die Himmel werden zusammengerollt wie ein Buch; und all ihr Heer fällt herab, wie das Blatt vom Weinstock abfällt und wie das Verwelkte *Eig. das Abfallende vom Feigenbaum. 5 Denn trunken ist im Himmel mein Schwert; siehe, auf Edom fährt es herab und auf das Volk meines Bannes *d. h. welches ich mit dem Banne belegt, der Vertilgung geweiht habe; vergl. v 2 zum Gericht. 6 Das Schwert Jehovas ist voll Blut, es ist getränkt von Fett, vom Blute der Fettschafe und Böcke, vom Nierenfett der Widder; denn Jehova hat ein Schlachtopfer in Bozra und eine große Schlachtung im Lande Edom. 7 Und Büffel stürzen mit ihnen hin, und Farren samt Stieren; und ihr Land wird trunken von Blut, und ihr Staub von Fett getränkt. 8 Denn Jehova hat einen Tag der Rache, ein Jahr der Vergeltungen für die Rechtssache Zions. -

9 Und Edoms *Eig. seine Bäche verwandeln sich in Pech, und sein Staub in Schwefel; und sein Land wird zu brennendem Peche. 10 Tag und Nacht erlischt es nicht, ewiglich steigt sein Rauch empor. Von Geschlecht zu Geschlecht liegt es verödet, für immer und ewig zieht niemand hindurch. 11 Und Pelikan und Igel nehmen es in Besitz, und Eule und Rabe wohnen darin. Und er zieht darüber die Meßschnur der Öde und das Senkblei der Leere. 12 Seine Edlen-keine sind da, welche das Königtum ausrufen; und alle seine Fürsten sind zu nichts geworden. 13 Und in seinen Palästen schießen Dornen auf, Nesseln und Disteln in seinen Burgen; und es wird zur Wohnstätte der Schakale, zur Wohnung der Strauße. *O. zum grasigen Platze für Strauße14 Und Wüstentiere treffen mit wilden Hunden zusammen, und Böcke *S. die Anm. zu Kap. 13,21 begegnen einander; *O. rufen einander zu ja, dort rastet die Lilith *eine Nachtgottheit und findet einen Ruheplatz für sich. 15 Dorthin nistet die Pfeilschlange und legt Eier *Eig. und gebiert und legt und brütet sie aus in ihrem Schatten; ja, daselbst versammeln sich die Geier, einer zum anderen. - 16 Forschet nach im Buche Jehovas und leset! Es fehlt nicht eines von diesen, keines vermißt das andere. Denn mein Mund, er hat es geboten; und sein Geist, *O. sein Hauch er hat sie zusammengebracht; 17 und er selbst hat ihnen das Los geworfen, und seine Hand hat es *das Land Edom ihnen zugeteilt mit der Meßschnur. Ewiglich werden sie es besitzen, von Geschlecht zu Geschlecht darin wohnen.