1 Mais uma resposta de Bildade o suita:
2 Quem estás tu a tentar enganar? Fala sensatamente se queres que respondamos!
3 Aos teus olhos tornámo-nos como animais,estúpidos e mudos?
4 Só porque rasgas a roupa com zanga,irá isso fazer com que as rochasse movam dos seus lugarese a terra se despovoe?
5 A verdade é esta - se não prosperas, é porque não és recto,e a chama da tua vida se apagará.
6 Haverá escuridão em todas as casas dos ímpios.
7 A passada confiante do malvado se tornará vacilante,porque se dará conta do seu enfraquecimento.
9 Andará sobre armadilhas, assaltantes armar-se-lhe-ão emboscadas.
10 Há uma ratoeira em cada atalho que toma.
11 Tem razões suficientes para andar aterrorizado- os seus adversários andam-lhe cerradamente no encalce!
12 O seu vigor decai por causa da fome; a calamidade está pronta a lançar-lhe as garras.
13 Tem a pele toda carcomida devido às carências de alimentação. A morte acabará por devorá-lo.
14 O rico em quem confiava pô-lo-á na ruae será levado até ao rei dos terrores.
15 A sua casa acabará por desaparecer num braseiro de enxofre.
16 Até os seus fundamentos arderão, e todas as suas dependências.
17 Qualquer lembrança da sua existência será banida da Terra; ninguém mais se lembrará dele.
18 Será posto fora do reino da luz para o das trevas;será expulso do mundo.
19 Não deixará descendente algum,nem filhos nem netos nem qualquer outro parente.
20 Do Oriente ao Ocidente todos pasmarão sobressaltadosperante o seu destino.
21 Sim, é isso que acontece aos que rejeitam Deus.
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.