1 Discurso de Zofar o naamatita:
2 Apresso-me a tomar a palavra para responder,visto que tenho uma resposta a dar.
3 Tentaste fazer-me ficar envergonhadoao considerar-te um pecador; mas o meu espírito tem qualquer coisa a dizer-te.
4 Não te dás conta de que logo que o homem foi posto sobre a Terra,o triunfo do malvado sempre foi de curta duração,e as alegrias do ímpio apenas uns momentos passageiros?
6 Ainda que o ímpio pretenda elevar-se a si mesmoaté ao cimo dos céus,e ande sempre de cara levantada,há-de perecer para sempre, posto de lado, como esterco.
8 Os que o conheciam dir-se-ão: Foi-se, como um sonho. Nem os amigos nem a família o verão mais.
10 Os seus filhos serão obrigados a pedir emprestado aos pobres;e será unicamente pelo seu próprio duro trabalhoque pagarão as dívidas do pai.
11 Ainda que seja jovem, os seus ossos jazerão no pó da terra.
14 Mas repentinamente os alimentos que ingeretransformam-se em veneno de víboras nas suas entranhas.
15 É obrigado a vomitar todo o saque que engoliu. Deus não permitirá que o guarde.
16 Tornar-se-á como veneno que o mata.
17 Não gozará dos bens que roubou; não serão, de maneira nenhuma, nem manteiga nem mel para ele.
18 O seu trabalho não lhe será pago; a riqueza não lhe trará alegria.
19 Porque oprime o pobre e confisca-lhe as casas;casas essas que os infelizes não recuperarão jamais.
20 Era insaciável, e agora nada tem;nada daquilo com que sonhou pode conservar.
21 Visto que aproveitava cada ocasião para roubar,a sua fazenda não se manterá.
22 Ainda que em plena abastança, viverá sempre angustiado. A mão dos outros infames procurará destrui-lo.
23 Quando estiver enchendo a barrigaDeus fará chover sobre ele o ardor da sua ira.
24 Ainda que fuja das armas de ferroacaba por ser atravessado por um arco de bronze.
25 Ao arrancarem a flecha do seu corpo sair-lhe-á o fel. Assombros mortais virá sobre ele.
26 Os seus tesouros perder-se-ão em tenebrosos esconderijos. Um fogo devastador devorar-lhe-á as riquezas,consumindo tudo o que deixou.
29 Eis a sorte do iníquo, o que Deus lhe prepara.
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.