1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!
3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?
4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?
5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.
6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.
7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,
8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.
9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.
10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.
11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.
12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,
13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.
14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.
15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.
16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.
17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.
18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.
19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.
20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.
21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.
1 And Bildad the Shuhite answereth and saith: --
2 When do ye set an end to words? Consider ye, and afterwards do we speak.
3 Wherefore have we been reckoned as cattle? We have been defiled in your eyes!
4 (He is tearing himself in his anger.) For thy sake is earth forsaken? And removed is a rock from its place?
5 Also, the light of the wicked is extinguished. And there doth not shine a spark of his fire.
6 The light hath been dark in his tent, And his lamp over him is extinguished.
7 Straitened are the steps of his strength, And cast him down doth his own counsel.
8 For he is sent into a net by his own feet, And on a snare he doth walk habitually.
9 Seize on the heel doth a gin, Prevail over him do the designing.
10 Hidden in the earth is his cord, And his trap on the path.
11 Round about terrified him have terrors, And they have scattered him -- at his feet.
12 Hungry is his sorrow, And calamity is ready at his side.
13 It consumeth the parts of his skin, Consume his parts doth death`s first-born.
14 Drawn from his tent is his confidence, And it causeth him to step to the king of terrors.
15 It dwelleth in his tent -- out of his provender, Scattered over his habitation is sulphur.
16 From beneath his roots are dried up, And from above cut off is his crop.
17 His memorial hath perished from the land, And he hath no name on the street.
18 They thrust him from light unto darkness, And from the habitable earth cast him out.
19 He hath no continuator, Nor successor among his people, And none is remaining in his dwellings.
20 At this day westerns have been astonished And easterns have taken fright.
21 Only these [are] tabernacles of the perverse, And this the place God hath not known.