1 Nyt sanoi Job:
2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!
3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!
4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?
5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.
9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.
10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.
12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.
13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?
1 And Job answereth and saith: --
2 What -- thou hast helped the powerless, Saved an arm not strong!
3 What -- thou hast given counsel to the unwise, And wise plans in abundance made known.
4 With whom hast thou declared words? And whose breath came forth from thee?
5 The Rephaim are formed, Beneath the waters, also their inhabitants.
6 Naked [is] Sheol over-against Him, And there is no covering to destruction.
7 Stretching out the north over desolation, Hanging the earth upon nothing,
8 Binding up the waters in His thick clouds, And the cloud is not rent under them.
9 Taking hold of the face of the throne, Spreading over it His cloud.
10 A limit He hath placed on the waters, Unto the boundary of light with darkness.
11 Pillars of the heavens do tremble, And they wonder because of His rebuke.
12 By His power He hath quieted the sea, And by His understanding smitten the proud.
13 By His Spirit the heavens He beautified, Formed hath His hand the fleeing serpent.
14 Lo, these [are] the borders of His way, And how little a matter is heard of Him, And the thunder of His might Who doth understand?