1 Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2 -- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

3 Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,

7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

10 Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.

14 Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:

15 seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.

16 Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

17 jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.

19 Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.

20 Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.

21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

22 Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.

1 And Bildad the Shuhite answereth and saith: --

2 Till when dost thou speak these things? And a strong wind -- sayings of thy mouth?

3 Doth God pervert judgment? And doth the Mighty One pervert justice?

4 If thy sons have sinned before Him, And He doth send them away, By the hand of their transgression,

5 If thou dost seek early unto God, And unto the Mighty makest supplication,

6 If pure and upright thou [art], Surely now He waketh for thee, And hath completed The habitation of thy righteousness.

7 And thy beginning hath been small, And thy latter end is very great.

8 For, ask I pray thee of a former generation, And prepare to a search of their fathers,

9 (For of yesterday we [are], and we know not, For a shadow [are] our days on earth.)

10 Do they not shew thee -- speak to thee, And from their heart bring forth words?

11 `Doth a rush wise without mire? A reed increase without water?

12 While it [is] in its budding -- uncropt, Even before any herb it withereth.

13 So [are] the paths of all forgetting God, And the hope of the profane doth perish,

14 Whose confidence is loathsome, And the house of a spider his trust.

15 He leaneth on his house -- and it standeth not: He taketh hold on it -- and it abideth not.

16 Green he [is] before the sun, And over his garden his branch goeth out.

17 By a heap his roots are wrapped, A house of stones he looketh for.

18 If [one] doth destroy him from his place, Then it hath feigned concerning him, I have not seen thee!

19 Lo, this [is] the joy of his way, And from the dust others spring up.`

20 Lo, God doth not reject the perfect, Nor taketh hold on the hand of evil doers.

21 While he filleth with laughter thy mouth, And thy lips with shouting,

22 Those hating thee do put on shame, And the tent of the wicked is not!