1 Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.
2 Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,
3 ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.
4 Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.
5 Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.
6 Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.
8 Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.
9 Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.
10 Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.
11 Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.
12 Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.
14 Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.
15 Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
16 Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?
17 Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
18 Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,
19 olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
20 Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
21 En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,
22 en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.
1 And these three men cease from answering Job, for he [is] righteous in his own eyes,
2 and burn doth the anger of Elihu son of Barachel the Buzite, of the family of Ram; against Job hath his anger burned, because of his justifying himself more than God;
3 and against his three friends hath his anger burned, because that they have not found an answer, and condemn Job.
4 And Elihu hath waited earnestly beside Job with words, for they are older than he in days.
5 And Elihu seeth that there is no answer in the mouth of the three men, and his anger burneth.
6 And Elihu son of Barachel the Buzite answereth and saith: -- Young I [am] in days, and ye [are] age Therefore I have feared, And am afraid of shewing you my opinion.
7 I said: Days do speak, And multitude of years teach wisdom.
8 Surely a spirit is in man, And the breath of the Mighty One Doth cause them to understand.
9 The multitude are not wise, Nor do the aged understand judgment.
10 Therefore I have said: Hearken to me, I do shew my opinion -- even I.
11 Lo, I have waited for your words, I give ear unto your reasons, Till ye search out sayings.
12 And unto you I attend, And lo, there is no reasoner for Job, [Or] answerer of his sayings among you.
13 Lest ye say, We have found wisdom, God doth thrust him away, not man.
14 And he hath not set in array words for me, And with your sayings I do not answer him.
15 (They have broken down, They have not answered again, They removed from themselves words.
16 And I have waited, but they do not speak, For they have stood still, They have not answered any more.)
17 I answer, even I -- my share, I shew my opinion -- even I.
18 For I have been full of words, Distressed me hath the spirit of my breast,
19 Lo, my breast [is] as wine not opened, Like new bottles it is broken up.
20 I speak, and there is refreshment to me, I open my lips and answer.
21 Let me not, I pray you, accept the face of any, Nor unto man give flattering titles,
22 For I have not known to give flattering titles, In a little doth my Maker take me away.