1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
1 我的民哪！ 你们要留心听我的教训， 侧耳听我口中的言语。（本节在《马索拉抄本》包括细字标题）
2 我要开口用比喻， 把古时隐秘的事说出来，
3 就是我们所听过所知道的， 也是我们的列祖告诉我们的，
4 我们不把这些事向他们的子孙隐瞒， 却要把耶和华应得的赞美、他的能力， 和他所行的奇事， 都向后代的人述说。
5 他在雅各设立法度， 在以色列中制订律法， 就是他吩咐我们的列祖， 去教训他们的子孙的，
6 好使后代的人， 包括将要出生的儿女， 都可以知道； 他们也要起来， 告诉他们的子孙，
7 使他们信靠 神， 不忘记 神的作为， 谨守他的诫命；
8 免得他们像他们的列祖， 成了顽梗悖逆的一代， 心不坚定的一代， 他们的心对 神不忠。
9 以法莲的子孙， 虽然备有弓箭， 在争战的日子， 却转身逃走。
10 他们不谨守 神的约， 不肯遵行他的律法。
11 他们忘记了 神的作为， 和他显给他们看的奇事。
12 他在埃及地， 在琐安的田野， 在他们列祖的眼前， 行了奇事。
13 他把海分开， 领他们走过去， 又使海水直立像一道堤坝。
14 白日他用云彩， 夜间他用火光引导他们。
15 他在旷野使磐石裂开， 给他们水喝， 多如深渊的水。
16 他使水从磐石中涌出来， 使水好像江河一般流下。
17 但他们仍然犯罪顶撞他， 在干旱之地仍然悖逆至高者。
18 他们心里试探 神， 随着自己的欲望要求食物。
19 他们妄论 神， 说： " 神可以在旷野摆设筵席吗？
20 他虽曾击打磐石， 使水涌出来， 好像江河泛滥， 他还能赐粮食吗？他还能为自己的子民预备肉食吗？"
21 因此耶和华听见了， 就大怒； 有烈火在雅各烧起， 有怒气向以色列发作。
22 因为他们不相信 神， 不倚靠他的拯救。
23 然而， 他吩咐天上的云彩， 打开天上的门户。
24 他降吗哪给他们吃， 把天上的食物赐给他们。
25 于是人吃了天使的食物， 是 神赐下的食粮， 使他们饱足。
26 他从天空刮起东风， 施能力领出南风。
27 他降肉食给他们， 多如尘土； 又降飞鸟给他们， 多如海沙。
28 他使飞鸟落在他们的营中， 在他们住处的四围。
29 他们吃了， 而且吃得很饱， 这样， 神把他们所愿的都赐给他们了。
30 他们还没有因所愿的满足， 食物仍在他们口中的时候，
31 神的怒气就向他们发作， 杀了他们中间最肥壮的人， 击倒了以色列的年轻人。
32 虽然经历了这一切， 他们仍然犯罪； 尽管看见这些奇事， 他们仍不相信。
33 所以 神使他们的日子在虚空中消逝， 使他们的岁月在惊恐中完结。
34 神击杀他们的时候， 他们就寻求他； 他们回转过来， 切切求问 神。
35 他们也想起 神是他们的磐石， 至高的 神是他们的救赎主。
36 但他们仍然用口欺骗他， 用舌头向他说谎。
37 他们的心对他不坚定， 也不忠于和他所立的约。
38 他却有怜悯， 赦免罪孽， 没有把他们灭绝， 并且多次抑制自己的怒气， 没有完全宣泄他的烈怒。
39 他顾念他们不过是人， 是一阵吹去不再返回的风。
40 他们多少次在旷野悖逆他， 在沙漠使他担忧；
41 他们再三试探 神， 使以色列的圣者忧伤。
42 他们忘记了他的能力， 就是他救赎他们脱离敌人的日子，
43 他怎样在埃及显神迹， 在琐安的田野行奇事。
44 他把他们的江河都变为血， 使他们不能喝河流的水。
45 他使成群的苍蝇到他们中间来， 吞吃他们； 又使青蛙来毁灭他们。
46 他把他们的农产交给蚱蜢， 把他们辛劳的收获交给蝗虫。
47 他用冰雹摧毁他们的葡萄树， 用严霜冻坏他们的桑树。
48 又把他们的牲畜交给冰雹， 把他们的群畜交给闪电。
49 他使猛烈的怒气、忿怒、愤恨、患难， 好像一群降灾的使者， 临到他们中间。
50 他为自己的怒气修平了路， 不惜使他们死亡， 把他们的性命交给瘟疫。
51 他在埃及击杀了所有的长子， 在含的帐棚中击杀了他们强壮时生的头胎子。
52 他却把自己的子民领出来好像领羊群， 在旷野引导他们像引导群畜一样。
53 他带领他们平平安安地走过去， 所以他们不惧怕； 海却淹没了他们的仇敌。
54 他领他们进入自己圣地的境界， 到他右手所得的这山地。
55 他在他们面前把外族人赶出去， 用绳子量地， 分给他们作为产业， 又使以色列众支派的人居住在自己的帐棚里。
56 但他们仍然试探和悖逆至高的 神， 不谨守他的法则。
57 他们背信不忠， 像他们的列祖一样； 他们改变了， 如同不可靠的弓。
58 因他们的邱坛， 惹起他的怒气， 因他们雕刻的偶像， 激起他的愤恨。
59 神听见就大怒， 完全弃绝了以色列。
60 他丢弃了在示罗的居所， 就是他在世人中间居住的帐棚。
61 他又把象征他权能的约柜交给人掳去， 把他的荣美交在敌人的手里，
62 并且把自己的子民交给刀剑， 向自己的产业大发烈怒。
63 他们的青年被火吞灭， 他们的少女也听不见结婚的喜歌。
64 他们的祭司倒在刀下， 他们的寡妇却不能哀哭。
65 那时主好像从睡眠中醒过来， 如同勇士酒后清醒一样。
66 他击退了他的敌人， 使他们永远蒙羞受辱。
67 他弃绝约瑟的帐棚， 不拣选以法莲支派，
68 却拣选了犹大支派， 他所爱的锡安山。
69 他建造了自己的圣所好像在高天之上， 又像他所建立永存的大地。
70 他拣选了自己的仆人大卫， 把他从羊圈中召出来；
71 他领他出来， 使他不再跟着那些母羊， 却要牧养他的子民雅各， 和他的产业以色列。
72 于是大卫以正直的心牧养他们， 灵巧地引导他们。