1 Saul tinha já reinado durante um ano, e agora, no segundo ano da sua função, seleccionou um contingente especial de três mil combatentes, levando dois mil consigo para Micmás e para o monte Betel, enquanto os outros mil ficavam com Jónatas, seu filho, em Gibeá, na terra de Benjamim. O resto do exército foi mandado para casa.

3 Jónatas atacou e destruiu a guarnição dos filisteus em Gibeá. A notícia desta iniciativa militar depressa se espalhou pela terra da Filisteia, e Saul chamou às fileiras os combatentes, em todo Israel.

4 Anunciou que tinha destruído a guarnição dos filisteus e avisou as tropas de que se tinham tornado alvo de ódio dos seus inimigos. Por isso todo o exército israelita foi novamente mobilizado e se concentrou em Gilgal.

5 Por seu lado os filisteus recrutaram igualmente um poderoso exército de três mil carros de combate, seis mil cavaleiros e tantos soldados de infantaria que de longe mais se pareciam com a areia das praias do que com outra coisa; estes acamparam em Micmás, a oriente de Bete-Aven.

6 Quando os israelitas viram aquele vasto conglomerado de tropas inimigas, descontrolaram-se inteiramente e foram esconder-se em cavernas, matas, penhascos, fendas de rochas e até em túmulos e cisternas.

7 Alguns deles atravessaram o rio Jordão e fugiram para a terra de Gad e de Gileade ntretanto Saul ficou em Gilgal, e os que estavam com ele tremiam de medo à espera do que poderia acontecer.

8 Samuel tinha avisado anteriormente Saul de que deveria esperar sete dias pela sua chegada; mas Saul, impaciente, vendo que ele não chegava, e perante aquela fuga das tropas, decidiu sacrificar ele próprio o holocausto e as ofertas de paz.

10 Mas, estava ele a acabar a cerimónia quando chegou Samuel. Saul veio ao encontro dele para o saudar.

11 Mas Samuel perguntou-lhe: Que foi que fizeste? Bem, é que quando comecei a ver os meus homens a fugirem e que tu não chegavas na altura prevista, e perante toda essa concentração de filisteus em Micmás prontos para o combate,

12 disse para comigo, 'Os filisteus estão aí prontos a lançaram-se ao ataque contra nós e eu nem sequer pedi ajuda de Deus!' Por isso, ainda que com relutância, ofereci o holocausto sem esperar que viesses.

13 Procedeste como um louco!, exclamou Samuel. Desobedeceste ao mandamento do Senhor teu Deus. Ele estava a planear fazer de ti, e dos teus descendentes, reis de Israel para sempre, mas sendo assim, a tua governação não terá continuidade. O Senhor pretende um homem que lhe obedeça; até já escolheu quem há-de ser e já o nomeou para rei sobre o seu povo; porque tu não guardaste as ordens que ele te deu.

15 Samuel deixou Gilgal e foi para Gibeá na terra de Benjamim. Saul contou a gente que ainda tinha consigo e viu que eram apenas seiscentos soldados! Saul e Jónatas mais esses seiscentos homens acamparam em Gibeá, na terra de Benjamim; os filisteus continuavam em Micmás. Três companhias de tropa de choque dos filisteus em breve deixaram o seu acampamento militar e dirigiram-se, uma a Ofra na terra de Shual, outra a Bete-Horom e a terceira em direcção à fronteira, acima do vale de Seboim, perto do deserto.

19 Não havia, nessa altura, em toda a terra de Israel um só ferreiro; os próprios filisteus tinha criado essa situação entre os israelitas por temerem que eles fizessem as suas próprias armas, espadas e lanças. Assim, os hebreus eram obrigados, sempre que precisavam a amolar as suas relhas, enxadas, machados ou sachos, a ir ter com os ferreiros filisteus. Chegavam mesmo para afiar os seus instrumentos de trabalho a pagar os seguintes preços: uma relha ou uma enxada, sete gramas e meia de prata; os outros instrumentos, ou um aguilhão de bois, metade daquela tarifa.

22 Por essa razão não havia sequer uma só espada ou lança no meio daquele povo, com excepção de Saul e de Jónatas que estavam armados. O desfiladeiro de Micmás estava sob vigilância dum contingente militar filisteu.

1 Saul oli ollut vuoden kuninkaana ja hallitsi Israelia toista vuotta,

2 kun Saul valitsi itsellensä kolmetuhatta miestä Israelista, ja näistä oli kaksituhatta Saulin kanssa Mikmaassa ja Beetelin vuoristossa, ja tuhat Joonatanin kanssa Benjaminin Gibeassa. Mutta muun väen hän oli päästänyt menemään, kunkin majallensa.

4 Ja koko Israel kuuli sen sanoman, että Saul oli lyönyt kuoliaaksi filistealaisten maaherran ja että Israel oli joutunut filistealaisten vihoihin. Niin kansa kutsuttiin koolle Gilgaliin, seuraamaan Saulia.

5 Sillä filistealaiset olivat kokoontuneet sotimaan Israelia vastaan: kolmetkymmenet tuhannet sotavaunut, kuusituhatta ratsumiestä ja muuta väkeä niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla; ja he tulivat ylös ja leiriytyivät Mikmaaseen, vastapäätä Beet-Aavenia.

6 Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettavan, piiloutuivat he luoliin, onkaloihin, kallionrotkoihin, hautoihin ja kaivoihin.

7 Hebrealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Mutta Saul oli vielä Gilgalissa, ja kaikki sotaväki seurasi häntä peloissaan.

8 Kun hän oli odottanut seitsemän päivää, sen ajan, jonka Samuel oli määrännyt, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, alkoi kansa hajaantua pois hänen luotaan.

10 Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, niin katso, Samuel tuli. Ja Saul meni häntä vastaan tervehtimään häntä.

15 Sitten Samuel nousi ja meni Gilgalista Benjaminin Gibeaan. Ja Saul piti mukanansa olevan väen katselmuksen: noin kuusisataa miestä.

16 Ja Saul ja hänen poikansa Joonatan ynnä väki, joka oli heidän kanssansa, jäivät Benjaminin Gebaan, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Mikmaaseen.

17 Ja filistealaisten leiristä lähti ryöstöosasto kolmena joukkona: yksi joukko kääntyi Ofran tielle Suualin maahan päin,

18 toinen joukko kääntyi Beet-Hooronin tielle, ja kolmas joukko kääntyi sille tielle, joka vie Seboimin laakson yli kohoavalle alueelle, erämaahan päin.

19 Mutta ei yhtään seppää ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajattelivat, että hebrealaiset muutoin teettäisivät miekkoja tai keihäitä.

20 Ja koko Israelin, joka miehen, oli mentävä filistealaisten luo teroituttamaan vannastansa, kuokkaansa, kirvestänsä tai muuta teräkaluansa,

21 kun vannasten, kuokkien, tadikkojen tai kirvesten terät olivat tylsyneet, tahi kun häränpistimen tutkain oli oikaistava.

22 Niinpä ei taistelupäivänä ollut yhtään miekkaa eikä keihästä kenelläkään siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa; ainoastaan Saulilla ja hänen pojallansa Joonatanilla oli.

23 Mutta filistealaisten vartiosto lähti Mikmaan solatielle.