1 Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous. (H142:2)Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.
2 (H142:3)Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.
3 (H142:4)Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.
4 (H142:5)Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.
5 (H142:6)Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.
6 (H142:7)Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.
7 (H142:8)Olen satimessa -- pelasta minut, niin saan kiittää sinun nimeäsi. Ystävät kokoontuvat ympärilleni, kun pidät minusta huolen.
1 Maschil. Of David. A prayer when he was in the hole of the rock.
2 \142:1\The sound of my cry went up to the Lord; with my voice I made my prayer for grace to the Lord.
3 \142:2\I put all my sorrows before him; and made clear to him all my trouble.
4 \142:3\When my spirit is overcome, your eyes are on my goings; nets have been secretly placed in the way in which I go.
5 \142:4\Looking to my right side, I saw no man who was my friend: I had no safe place; no one had any care for my soul.
6 \142:5\I have made my cry to you, O Lord; I have said, You are my safe place, and my heritage in the land of the living.
7 \142:6\Give ear to my cry, for I am made very low: take me out of the hands of my haters, for they are stronger than I.
8 \142:7\Take my soul out of prison, so that I may give praise to your name: the upright will give praise because of me; for you have given me a full reward.