1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,

17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.

28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.

30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.

31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.

32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.

33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.

34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.

42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!

1 Rendei graças a Jeová, invocai o seu nome; Fazei conhecidos os seus feitos entre os povos.

2 Cantai-lhe, cantai-lhe louvores; Meditai em todas as suas maravilhas.

3 Gloriai-vos no seu santo nome; Regozije-se o coração dos que buscam a Jeová.

4 Buscai a Jeová e a sua fortaleza. Buscai perpetuamente a sua face.

5 Lembrai-vos das maravilhas que ele tem feito, Dos seus prodígios e dos juízos da sua boca,

6 Vós, descendência de Abraão, seu servo, Vós, filhos de Jacó, escolhidos seus.

7 Ele, Jeová, é o nosso Deus; Os seus juízos estão em toda a terra.

8 Lembra-se para sempre da sua aliança, Da palavra que ele ordenou para mil gerações;

9 Da aliança que fez com Abraão, E do juramento que deu a Isaque;

10 E o confirmou a Jacó por decreto, A Israel por aliança perpétua,

11 Dizendo: A ti darei a terra de Canaã, Como quinhão da vossa herança,

12 Quando eles eram em pequeno número, Muito poucos e forasteiros nela;

13 E andavam de nação em nação, Dum reino para outro povo.

14 Não permitiu que alguém os ofendesse; Antes por amor deles repreendeu a reis,

15 Dizendo: Não toqueis os meus ungidos, Nem maltrateis os meus profetas.

16 Chamou a fome sobre a terra; Quebrou todo o báculo do pão.

17 Enviou diante deles um homem; José foi vendido para ser escravo.

18 Torturaram-lhe os pés com grilhões; Ele foi posto a ferros,

19 Até que chegasse o tempo para o cumprimento da sua palavra, A promessa de Jeová o provou.

20 O rei mandou soltá-lo; O dominador dos povos deu-lhe liberdade.

21 Constituiu-o senhor da sua casa, E governador de toda a sua fazenda,

22 Para sujeitar à sua vontade os seus príncipes. E ensinar aos seus anciãos a sabedoria.

23 Israel também entrou no Egito, E Jacó peregrinou na terra de Cão.

24 Ele multiplicou grandemente ao seu povo, E o tornou mais forte do que os seus adversários.

25 Mudou-lhes o coração, para que odiassem o seu povo, E usassem de enganos para com os seus servos.

26 Ele enviou Moisés, seu servo. E a Aarão, a quem escolhera.

27 Mostrou entre eles os seus sinais, E maravilhas na terra de Cão.

28 Ele enviou trevas, e ficou escuro; E não rebelaram contra as suas palavras.

29 Converteu-lhes as águas em sangue, E matou-lhes os peixes.

30 A terra deles produziu rãs em abundância, Até na câmara dos seus reis.

31 Ele falou, e vieram enxames de moscas, E piolhos em todos os seus termos.

32 Deu-lhes saraiva por chuva, E fogo chamejante na sua terra.

33 Feriu-lhes também as vinhas, e as figueiras, E quebrou-lhes as árvores dos seus termos.

34 Ele falou, e vieram gafanhotos, E pulgões inumeráveis,

35 Que comeram toda a erva da terra, E comeram o fruto dos campos.

36 Feriu também todos os primogênitos na terra deles, As primícias de toda a sua força.

37 Fê-los sair com prata e ouro, E entre as suas tribos não havia quem tropeçasse.

38 Regozijou-se o Egito, quando eles saíram; Porque foi presa do terror deles.

39 Ele estendeu uma nuvem para servir de cobertura, E fogo para alumiar de noite.

40 Eles pediram, e ele fez vir codornizes, E os saciou do pão do céu.

41 Fendeu a rocha, e brotaram águas, As quais correram, qual rio, pelos lugares áridos.

42 Porquanto ele se lembrou da sua santa palavra, E de Abraão, seu servo.

43 Fez sair com alegria o seu povo, E com canto de júbilo os seus escolhidos.

44 Deu-lhes as terras das nações, E eles se apossaram dos trabalhos dos povos,

45 Para que lhe guardassem os estatutos, E lhe observassem as leis. Louvai a Jeová.