1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. (H38:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.2 (H38:3) Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.3 (H38:4) Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.4 (H38:5) Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.5 (H38:6) Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.6 (H38:7) Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.7 (H38:8) Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.8 (H38:9) Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.9 (H38:10) Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.10 (H38:11) Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.11 (H38:12) Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.12 (H38:13) Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.13 (H38:14) Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.14 (H38:15) Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.15 (H38:16) Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.16 (H38:17) Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.17 (H38:18) Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;18 (H38:19) sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.19 (H38:20) Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,20 (H38:21) jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.21 (H38:22) Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.22 (H38:23) Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

1 No teu furor, Jeová, não me repreendas, Nem na tua cólera me castigues.2 Pois as tuas setas se cravam em mim, E a tua mão sobre mim se descarrega.3 Não há parte sã na minha carne por causa da tua indignação, Nada há são nos meus ossos por causa do meu pecado.4 Porquanto as minhas iniqüidades se elevam por cima da minha cabeça; Elas, como carga pesada, excedem as minhas forças.5 As minhas chagas tornam-se fétidas e purulentas, Por causa da minha loucura.6 Sinto-me acabrunhado e muito abatido, Ando de pranto durante o dia todo.7 Pois os meus lombos estão cheios de ardor, E não há parte sã na minha carne.8 Estou entorpecido e muito pisado, Dou rugidos por força do desassossego do meu coração.9 Senhor, diante de ti está todo o meu desejo, E o meu suspirar não te é oculto.10 Bate-me agitadamente o coração, falta-me a força; Quanto à luz dos meus olhos, essa já não está comigo.11 Os que me amam e os meus amigos arredam-se da minha praga; E os meus parentes ficam lá de longe.12 Armam-me laços os que buscam tirar-me a vida; Os que procuram fazer-me o mal, falam coisas perniciosas, E imaginam enganos durante o dia todo.13 Eu, porém, como um surdo, não ouço, E sou como um mudo que não abre a boca.14 Sou, de feito, como quem não ouve, E em cuja boca não há com que replicar.15 Pois por ti, Jeová, espero; Tu responderás, Senhor, Deus meu.16 Porque eu dizia: Não suceda que eles se regozijem sobre mim: Quando resvala o meu pé, eles se engrandecem contra mim.17 Pois eu estou prestes a tropeçar, E a minha dor está sempre diante de mim.18 Porquanto declararei a minha iniqüidade; Serei contristado por causa do meu pecado,19 Mas os meus inimigos são cheios de vida e são fortes, E muitos são os que sem causa me odeiam.20 Também os que tornam o mal pelo bem, São meus adversários, porque sigo o que é bom.21 Não me desampares, Jeová; Deus meu, não te apartes de mim.22 Apressa-te a me socorrer, Senhor, minha salvação.