1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

1 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, Diga agora Israel;2 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, Contudo não prevaleceram contra mim.3 Sobre as minhas costas lavraram os aradores; Prolongaram os seus sulcos.4 Jeová é justo; Ele corta as costas dos perversos.5 Sejam envergonhados e repelidos para trás Todos os que aborrecem a Sião.6 Tornem-se como a erva dos telhados, Que, antes de florescer, seca;7 E com a qual o ceifador não enche a mão, Nem o regaço o que enfeixa:8 Não dizem aqueles que passam: A bênção de Jeová seja sobre vós; Nós vos abençoamos em nome de Jeová.