1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
1 O poderoso Deus, Jeová, fala E convoca a terra desde o nascer do sol até o seu ocaso.
2 Desde Sião, perfeição de beleza, Resplandece Deus.
3 O nosso Deus vem, e não fica em silêncio; Arde diante dele um fogo, E em redor reina uma grande procela.
4 Ele intima os céus lá em cima, E a terra para o julgamento do seu povo.
5 Reuni a mim os meus santos, Os que comigo fazem aliança por meio de sacrifícios.
6 Os céus proclamam a retidão dele, Porque é Deus mesmo quem vai julgar. (Selá)
7 Ouve, povo meu, e eu falarei; Ó Israel, e eu te protestarei: Eu sou Deus, o teu Deus.
8 Não te argüirei de teus sacrifícios, Nem de teus holocaustos, que estão sempre diante de mim.
9 Não tomarei da tua casa novilhos, Nem dos teus apriscos, bodes.
10 Pois meus são todos os animais do bosque, E os gados sobre milhares de outeiros.
11 Conheço todas as aves dos montes, E tudo o que se move no campo, tenho-o presente.
12 Se eu tivesse fome, não to diria a ti; Pois meu é o mundo e a sua plenitude.
13 Acaso hei de comer a carne de touros, Ou beber o sangue de bodes?
14 Oferece a Deus sacrifício de ação de graças, E paga ao Altíssimo os teus votos;
15 Invoca-me no dia da angústia; Eu te livrarei, e tu me glorificarás.
16 Mas o iníquo diz Deus: Que fazes tu em recitares os meus estatutos, E em tomares a minha aliança na tua boca,
17 Visto que tu aborreces a instrução, E lanças para trás das costas as minhas palavras?
18 Quando vias um ladrão, tu te comprazias nele, E participavas com os adúlteros.
19 Soltas a tua boca para a perversidade, E a tua língua trama enganos.
20 Sentado falas contra teu irmão, Difamas o filho de tua mãe.
21 Estas coisas tens feito, e calei-me; Pensavas que eu me tornaria sem dúvida como tu: Mas eu te argüirei, e te porei tudo à vista.
22 Considerai isto, vós que vos esqueceis de Deus, Para que não vos despedace eu, sem haver quem acuda.
23 Aquele que oferece o sacrifício de ação de graças, me glorifica; E àquele que prepara o seu caminho, Far-lhe-ei ver a salvação de Deus. espírito reto de ter ele entrado a Bate-Seba