1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. (H44:2) Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.2 (H44:3) Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.3 (H44:4) Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.4 (H44:5) Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.5 (H44:6) Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.6 (H44:7) Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;7 (H44:8) vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.8 (H44:9) Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.9 (H44:10) Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.10 (H44:11) Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.11 (H44:12) Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.12 (H44:13) Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.13 (H44:14) Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.14 (H44:15) Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.15 (H44:16) Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,16 (H44:17) herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.17 (H44:18) Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.18 (H44:19) Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.19 (H44:20) Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.20 (H44:21) Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,21 (H44:22) eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?22 (H44:23) Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.23 (H44:24) Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.24 (H44:25) Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?25 (H44:26) Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.26 (H44:27) Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

1 Com os nossos ouvidos temos ouvido, nossos pais nos têm contado, O que fizeste nos seus dias, nos dias antigos.2 Por tuas próprias mãos desapossaste as nações, e os plantaste a eles; Afligiste os povos, e a eles os estendeste largamente.3 Pois não foi pela sua espada que se apossaram da terra, Nem foi o seu braço que os salvou; Mas a tua destra, e o teu braço, e a luz do teu rosto, Porque os favoreceste.4 Tu é que és meu rei, ó Deus; Ordena as salvações de Jacó.5 Com o teu auxílio derrubaremos os nossos adversários. Em teu nome calcaremos aos pés os que se levantam contra nós.6 Pois não confiarei no meu arco, Nem me salvará a minha espada.7 Mas tu nos salvaste dos nossos adversários, E cobriste de vergonha os que nos odeiam.8 Em Deus é que temos gloriado continuamente, E ao teu nome sempre daremos graças. (Selá)9 Mas agora nos lançaste fora, e nos espuseste à ignomínia; E não sais com os nossos exércitos.10 Fazes-nos dar as costas aos nossos adversários, E os que nos odeiam, despojam-nos à vontade.11 Entregaste-nos como ovelhas para alimento, E por entre as nações nos espalhaste.12 Vendes por nada o teu povo, Não lucras com o preço dele.13 Pões-nos por opróbrio aos nossos vizinhos, Por escárnio e zombaria aos que nos rodeiam.14 Pões-nos por provérbio entre as nações, Por menear de cabeça entre os povos.15 Durante o dia todo está diante de mim a minha ignomínia, E me cobriu a vergonha do meu rosto,16 À voz do que afronta e do que blasfema, À vista do inimigo e do vingador.17 Tudo isto é vindo sobre nós; contudo não nos temos esquecido de ti, Nem temos sido infiéis à tua aliança.18 O nosso coração não tem voltado atrás, Nem do teu caminho têm declinado os nossos passos,19 Para nos teres esmagado onde habitam os chacais, E nos teres coberto da sombra da morte.20 Se nos esquecemos do nome do nosso Deus, Ou estendemos as nossas mãos a um Deus estranho;21 Porventura Deus não há de esquadrinhar isso? Pois ele conhece os segredos do coração.22 Mas por amor de ti somos entregues à morte continuamente, Somos considerados como ovelhas para o matadouro.23 Acorda, por que dormes, Senhor? Desperta, não nos enjeites para sempre.24 Por que escondes o teu rosto, E te esqueces da nossa miséria e da nossa opressão?25 Pois a nossa alma está abatida até o pó, Pegado à terra está o nosso ventre.26 Levanta-te em nosso auxílio, E redime-nos por amor da tua benignidade. Canção de amores