1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. (H7:2) Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,2 (H7:3) etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.3 (H7:4) Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,4 (H7:5) jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,5 (H7:6) niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.6 (H7:7) Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.7 (H7:8) Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.8 (H7:9) Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.9 (H7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.10 (H7:11) Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.11 (H7:12) Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.12 (H7:13) Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;13 (H7:14) hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.14 (H7:15) Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.15 (H7:16) Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.16 (H7:17) Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.17 (H7:18) Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.
1 Jeová, Deus meu, em ti busco refúgio; Salva-me de todos os que me perseguem, e livra-me,2 Para que não dilacere ele, qual leão, a minha alma, Despedaçando-a, sem haver quem acuda.3 Jeová, Deus meu, se eu fiz isto, Se há iniqüidade nas minhas mãos;4 Se paguei com mal ao que tinha paz comigo (Antes livrei aquele que sem motivo era meu adversário);5 Persiga o inimigo a minha alma e alcance-a; Espezinhe ele no chão a minha vida, E faça habitar no pó a minha glória. (Selá)6 Levanta-te, Jeová, na tua ira, Exalta-te contra as fúrias dos meus adversários. Desperta-te por mim; já preparaste o juízo.7 Reúna-se ao redor de ti a congregação dos povos, E por cima dela remonta-te ao alto.8 Jeová administra justiça aos povos: Julga-me, Jeová, conforme a retidão e integridade que há em mim.9 Cesse a maldade dos iníquos, Mas estabelece tu o justo, Pois o justo Deus sonda os corações e os rins.10 O meu escudo está em Deus, Que salva os retos de coração.11 Deus é um juiz justo, Um Deus que sente indignação todos os dias.12 Se alguém não se arrepender, Deus afiará a sua espada; Já armou o seu arco, e tem-no pronto.13 Para ele já preparou os instrumentos de morte, As suas setas fá-las ardentes.14 Eis que o mau está com dores de iniqüidade, Concebe a malvadez e dá à luz a falsidade.15 Abriu um poço, e cavou-o, E cairá no fosso que fez.16 A sua malvadez tornará a cair sobre a sua cabeça, E sobre a sua mioleira descerá a sua violência.17 Darei graças a Jeová segundo a sua retidão, E cantarei louvores ao nome de Jeová altíssimo.