2 (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.3 (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.4 (H22:5) Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.5 (H22:6) He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.6 (H22:7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.7 (H22:8) Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:9 (H22:10) Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;10 (H22:11) sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.11 (H22:12) Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.12 (H22:13) Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,13 (H22:14) avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.14 (H22:15) Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.15 (H22:16) Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.16 (H22:17) Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.17 (H22:18) Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;18 (H22:19) he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.19 (H22:20) Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.20 (H22:21) Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.21 (H22:22) Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.22 (H22:23) Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24) Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.24 (H22:25) Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.25 (H22:26) Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.26 (H22:27) Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.27 (H22:28) Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;28 (H22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.29 (H22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.30 (H22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.31 (H22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

1 Deus meu, Deus meu, por que me desamparaste? Por que estás afastado de me auxiliar e das palavras do meu bramido?2 Deus meu, a ti clamo de dia, porém não me respondes; Também de noite, porém não acho descanso.3 Contudo tu és santo, Entronizado sobre os louvores de Israel.4 Em ti confiaram nossos pais: Confiaram, e os livraste.5 A ti clamaram, e foram salvos; Em ti confiaram, e não foram envergonhados.6 Eu, porém, sou verme, e não homem, Opróbrio dos homens e desprezado do povo.7 Todos os que me vêem, zombam de mim; Arreganham os beiços, meneiam a cabeça, dizendo:8 Entrega-te a Jeová! que ele o livre; Que ele o salve, visto que nele tem prazer!9 Tu, porém, és quem me tirou da madre; Fizeste-me confiar, estando eu aos peitos de minha mãe.10 Sobre ti fui lançado desde a madre; Desde o ventre de minha mãe, tu és meu Deus.11 Não te alongues de mim, porque perto está a tribulação, Porque não há quem acuda.12 Muitos touros se acercaram de mim, Fortes touros de Basã me rodearam.13 Abrem contra mim as suas bocas, Como um leão que despedaça e que ruge.14 Como água estou derramado, E todos os meus ossos estão desconjuntados. O meu coração é como cera, Derrete-se no meio das minhas entranhas.15 Está ressequido, como um caco, o meu vigor, E a minha língua se me apega às fauces, E pões-me no pó da morte.16 Porquanto cães me cercaram; A assembléia de malfeitores me rodeou; Traspassaram-me as mãos e os pés.17 Posso contar todos os meus ossos; Eles estão-me encarando e mirando.18 Repartem entre si os meus vestidos, E deitam sortes sobre a minha vestidura.19 Tu, porém, Jeová, não te afastes: Socorro meu, dá-te pressa em me ajudar.20 Livra da espada a minha vida; Do poder do cão, a minha predileta.21 Salva-me da boca do leão; Sim dos chifres dos bois bravios...tu me respondeste.22 A meus irmãos declararei o teu nome, No meio da congregação te louvarei.23 Vós que temeis a Jeová, louvai-o; Glorificai-o, vós todos, semente de Jacó; Reverenciai-o, vós todos, semente de Israel.24 Pois ele não desprezou nem abominou a aflição do aflito, Nem dele escondeu o seu rosto; Mas quando lhe chamou por socorro, ouviu.25 De ti vem o meu louvor na grande congregação; Cumprirei os meus votos na presença dos que o temem.26 Os mansos comerão e se fartarão; Louvarão a Jeová os que o buscam: Viva o vosso coração para sempre.27 Lembrar-se-ão e converter-se-ão a Jeová todos os confins da terra, Adorarão perante ti todas as famílias das nações.28 Pois de Jeová é o reino, E é ele quem domina sobre as nações.29 Comerão e adorarão todos os opulentos da terra; Dobrarão os joelhos diante dele todos os que descem ao pó, Ainda o que não pode preservar a própria vida.30 Servi-lo-á a posteridade, Falar-se-á do Senhor à geração vindoura.31 Virão e declararão a justiça dele, A um povo que há de nascer anunciarão o que ele fez.