1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (H18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,2 (H18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.3 (H18:4) Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.4 (H18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.5 (H18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.6 (H18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.7 (H18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.8 (H18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.9 (H18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.10 (H18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;11 (H18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.12 (H18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.13 (H18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.14 (H18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.15 (H18:16). Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.16 (H18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;17 (H18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.18 (H18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.19 (H18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.20 (H18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.21 (H18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.22 (H18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.23 (H18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.24 (H18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.25 (H18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;26 (H18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.27 (H18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.28 (H18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.29 (H18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.30 (H18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.31 (H18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-32 (H18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,33 (H18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,34 (H18:35) joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!35 (H18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.36 (H18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.37 (H18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;38 (H18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.39 (H18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.40 (H18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.41 (H18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.42 (H18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.43 (H18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.44 (H18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.45 (H18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.46 (H18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,47 (H18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;48 (H18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.49 (H18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,50 (H18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

1 Com fervor te amo, Jeová, força minha.2 Jeová é a minha rocha, a minha fortaleza e o meu libertador; O meu Deus, o meu rochedo em que me refugio; O meu escudo, o meu Salvador poderoso, meu alto refúgio.3 Invocando a Jeová que é digno de ser louvado, Dos meus inimigos sou salvo.4 Rodearam-me cordas de morte, E torrentes de perdição me amedrontaram.5 Cercaram-me cordas do Cheol, Laços de morte me sobrevieram.6 Na minha angústia invoquei a Jeová, E clamei por socorro ao meu Deus; Ele ouviu do seu templo a minha voz, E o clamor que lhe fiz entrou nos seus ouvidos.7 Abalou-se então a terra e tremeu, Também os fundamentos dos montes se moveram E se abalaram, porque se acendeu a sua ira.8 Subiu fumaça dos seus narizes, E fogo devorador saiu da sua boca: Dele saíram brasas ardentes.9 Ele abaixou os céus e desceu, Tendo debaixo dos seus pés densa escuridão.10 Montou num querubim e voou; Sim voou velozmente sobre as asas do vento.11 Fez das trevas o seu retiro secreto, seu pavilhão ao redor de si: Escuridade de águas, espessas nuvens dos céus.12 Do resplendor que diante dele havia, saíam pelas suas espessas nuvens Saraiva e carvão de fogo.13 Então Jeová trovejou nos céus, E o Altíssimo fez soar a sua voz: Saraiva e carvões de fogo.14 Enviou as suas setas e os dispersou; Amiudados raios, e os conturbou.15 Então apareceu o leito das águas, E foram descobertos os fundamentos do mundo, Pela tua repreensão, Jeová, Pelo sopro dos ventos dos teus narizes.16 Ele estendeu lá do alto o braço, me tomou E me tirou das muitas águas.17 Livrou-me do meu inimigo forte, E dos que me odiaram, porque foram mais poderosos que eu.18 Eles me acometeram no dia da minha calamidade; Mas Jeová tornou-se o meu amparo.19 Ele me tirou para um lugar espaçoso; Livrou-me, porque tinha prazer em mim.20 Recompensou-me Jeová segundo a minha retidão, Retribuiu-me segundo a pureza das minhas mãos.21 Pois tenho guardado o caminho de Jeová, E não me tenho apartado impiamente do meu Deus.22 Porque todos os seus juízos estão diante de mim, E não afasto de mim os seus estatutos.23 Fui perfeito para com ele, E me guardei da iniqüidade.24 Por isso Jeová me retribuiu segundo a minha retidão, Segundo a pureza das minhas mãos, aos seus olhos.25 Com o benigno te mostrarás benigno; Com o homem perfeito te mostrarás perfeito;26 Com o puro te mostrarás puro; Com o perverso te mostrarás contrário.27 Porque tu salvarás ao povo humilde, Mas os olhos altivos tu os abaterás.28 Pois tu acendes a minha lâmpada; Jeová, meu Deus, é quem alumia as minhas trevas.29 Pois com o teu auxílio dou numa tropa, Com o auxílio do meu Deus salto uma muralha.30 Quanto a Deus, perfeito é o seu caminho; A palavra de Jeová é provada; Ele é escudo para todos os que nele se refugiam.31 Pois quem é Deus a não ser Jeová? E quem é rocha, senão o nosso Deus?32 O Deus que me veste de força, E torna perfeito o meu caminho.33 Ele faz os meus pés como os das corças, E me coloca em pé em meus lugares altos.34 Ele adestra as minhas mãos para a peleja, A ponto de vergarem os meus braços um arco de bronze.35 Deste-me também os escudos da minha salvação; A tua direita me susteve, E a tua condescendência me engrandeceu.36 Alargaste os meus passos diante de mim, E não resvalaram os meus pés.37 Persegui os meus inimigos e os alcancei; Não voltei até haver acabado com eles.38 Dei neles até que não puderam levantar-se; Caíram debaixo dos meus pés.39 Pois me cingiste de força para a peleja; Submeteste-me os que se levantaram contra mim.40 Também fizeste que os meus inimigos me dessem as costas. E quanto aos que me odeiam, eu os exterminei.41 Gritaram por socorro, porém não houve quem os salvasse; Gritaram a Jeová, mas ele não lhes respondeu.42 Então os esmiucei como o pó diante do vento, Lancei-os fora como a lama das ruas.43 Livraste-me das contendas do povo, Fizeste-me cabeça das nações: Um povo, que não conheci, me serviu.44 Mal ouviram, logo me prestaram obediência; Os estrangeiros a mim se submeteram.45 Os estrangeiros sumiram-se, E saíram tremendo das suas fortificações.46 Vive Jeová, e bendita seja a minha rocha; E exaltado seja o Deus da minha salvação,47 O Deus, que por mim tomou vingança E sujeitou povos debaixo de mim.48 Ele me livrou dos meus inimigos. Tu me elevaste acima dos que se levantaram contra mim; Livraste-me do homem violento.49 Portanto, Jeová, eu te darei graças entre as nações, E cantarei louvores ao teu nome.50 Pois Jeová dá grande livramento ao seu rei, E usa de benignidade para com o seu ungido, Para com Davi e sua semente para sempre.