1 Prece de um aflito que desabafa sua angústia diante do Senhor. Senhor, ouvi a minha oração, e chegue até vós o meu clamor.2 Não oculteis de mim a vossa face no dia de minha angústia. Inclinai para mim o vosso ouvido. Quando vos invocar, acudi-me prontamente,3 porque meus dias se dissipam como a fumaça, e como um tição consomem-se os meus ossos.4 Queimando como erva, meu coração murcha, até me esqueço de comer meu pão.5 A violência de meus gemidos faz com que se me peguem à pele os ossos.6 Assemelho-me ao pelicano do deserto, sou como a coruja nas ruínas.7 Perdi o sono e gemo, como pássaro solitário no telhado.8 Insultam-me continuamente os inimigos, em seu furor me atiram imprecações.9 Como cinza do mesmo modo que pão, lágrimas se misturam à minha bebida,10 devido à vossa cólera indignada, pois me tomastes para me lançar ao longe.11 Os meus dias se esvaecem como a sombra da noite e me vou murchando como a relva.12 Vós, porém, Senhor, sois eterno, e vosso nome subsiste em todas as gerações.13 Levantai-vos, pois, e sede propício a Sião; é tempo de compadecer-vos dela, chegou a hora...14 porque vossos servos têm amor aos seus escombros e se condoem de suas ruínas.15 E as nações pagãs reverenciarão o vosso nome, Senhor, e os reis da terra prestarão homenagens à vossa glória.16 Quando o Senhor tiver reconstruído Sião, e aparecido em sua glória,17 quando ele aceitar a oração dos desvalidos e não mais rejeitar as suas súplicas,18 escrevam-se estes fatos para a geração futura, e louve o Senhor o povo que há de vir,19 porque o Senhor olhou do alto de seu santuário, do céu ele contemplou a terra;20 para escutar os gemidos dos cativos, para livrar da morte os condenados;21 para que seja aclamado em Sião o nome do Senhor, e em Jerusalém o seu louvor,22 no dia em que se hão de reunir os povos, e os reinos para servir o Senhor.23 Deus esgotou-me as forças no meio do caminho, abreviou-me os dias.24 Meu Deus, peço, não me leveis no meio da minha vida, vós cujos anos são eternos.25 No começo criastes a terra, e o céu é obra de vossas mãos.26 Um e outro passarão, enquanto vós ficareis. Tudo se acaba pelo uso como um traje. Como uma veste, vós os substituís e eles hão de sumir.27 Mas vós permaneceis o mesmo e vossos anos não têm fim.28 Os filhos de vossos servos habitarão seguros, e sua posteridade se perpetuará diante de vós.

1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.