1 Aleluia. Louvai o Senhor porque ele é bom, porque a sua misericórdia é eterna.

2 Quem contará os poderosos feitos do Senhor? Quem poderá apregoar os seus louvores?

3 Felizes aqueles que observam os preceitos, aqueles que, em todo o tempo, fazem o que é reto.

4 Lembrai-vos de mim, Senhor, pela benevolência que tendes com o vosso povo. Assisti-me com o vosso socorro,

5 para que eu prove a felicidade de vossos eleitos, compartilhe do júbilo de vosso povo e me glorie com os que constituem vossa herança.

6 Como nossos pais, nós também pecamos, cometemos a iniqüidade, praticamos o mal.

7 Nossos pais, no Egito, não prezaram os vossos milagres, esqueceram a multidão de vossos benefícios e se revoltaram contra o Altíssimo no mar Vermelho.

8 Mas ele os poupou para a honra de seu nome, para tornar patente o seu poder.

9 Ameaçou o mar e ele se tornou seco, e os conduziu por entre as ondas como através de um deserto.

10 Livrou-os das mãos daquele que os odiava, e os salvou do poder inimigo.

11 As águas recobriram seus adversários, nenhum deles escapou.

12 Então acreditaram em sua palavra, e cantaram os seus louvores.

13 Depressa, porém, esqueceram suas obras, e não confiaram em seus desígnios.

14 Entregaram-se à concupiscência no deserto, e tentaram a Deus na solidão.

15 Ele lhes concedeu o que pediam, mas os feriu de um mal mortal.

16 Em seus acampamentos invejaram Moisés e Aarão, o eleito do Senhor.

17 Abriu-se a terra e tragou Datã, e sepultou os sequazes de Abiron.

18 Um fogo devassou as suas tropas e as chamas consumiram os ímpios.

19 Fabricaram um bezerro de ouro no sopé do Horeb, e adoraram um ídolo de ouro fundido.

20 Eles trocaram a sua glória pela estátua de um touro que come feno.

21 Esqueceram a Deus que os salvara, que obrara prodígios no Egito,

22 maravilhas na terra de Cam, estupendos feitos no mar Vermelho.

23 Já cogitava em exterminá-los se Moisés, seu eleito, não intercedesse junto dele para impedir que sua cólera os destruísse.

24 Depois, eles desprezaram uma terra de delícias, desconfiados de sua palavra.

25 Em suas tendas se puseram a murmurar, e desobedeceram ao Senhor.

26 Então, com a mão alçada, ele jurou que havia de prostrá-los no deserto

27 e dispersar sua descendência entre as nações pagãs, disseminando-os por toda a terra.

28 Aderiram também ao Baal de Fegor, comeram vítimas oferecidas a deuses sem vida.

29 E, provocando-o com seus crimes, uma peste irrompeu entre eles.

30 Mas levantou-se Finéias para fazer justiça; cessou a peste.

31 Seu zelo lhe foi imputado como mérito, de geração em geração, para sempre.

32 Em seguida, irritaram a Deus nas águas de Meribá, e adveio o mal a Moisés por causa deles.

33 Porque o provocaram tanto, palavras temerárias saíram-lhe dos lábios.

34 Não exterminaram os povos, como o Senhor lhes havia ordenado,

35 mas se misturaram com as nações pagãs e aprenderam seus costumes.

36 Prestaram culto aos seus ídolos, que se tornaram um laço para eles.

37 Imolaram os seus filhos e suas filhas aos demônios.

38 Derramaram o sangue inocente: o sangue de seus filhos e de suas filhas, que aos ídolos de Canaã sacrificaram; seu país ficou manchado com esse sangue.

39 Eles se contaminaram com homicídios, e se prostituíram com seus crimes.

40 Então se inflamou contra seu povo a cólera divina, e Deus teve aversão de sua herança.

41 Ele os entregou nas mãos das nações pagãs, e foram dominados pelos que os odiavam.

42 Oprimiram-nos os seus inimigos, foram submetidos ao seu jugo.

43 Muitas vezes ele os libertou; mas sua conduta o exasperou, de tal modo que foram abatidos por causa de suas iniqüidades.

44 Entretanto, vendo a sua aflição, ouviu-lhes as orações.

45 Em favor deles lembrou-se de sua aliança, e por sua misericórdia deles se apiedou.

46 E fez com que encontrassem a clemência junto aos que os tinham aprisionado.

47 Salvai-nos, Senhor, nosso Deus, e recolhei-nos de entre as nações, para que possamos celebrar o vosso santo nome e ter a satisfação de vos louvar.

48 Bendito seja o Senhor, Deus de Israel, pelos séculos dos séculos! E que todo o povo diga: Amém!

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

3 Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

4 Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

5 että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

6 Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

7 Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

8 Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

9 Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

10 Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

12 Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

13 Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

14 Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

15 Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

16 Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

17 Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

18 Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

19 Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

20 He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

21 He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

22 Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

23 Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

24 He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

25 vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

26 Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

27 ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

29 He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

30 Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

31 Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

32 Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

33 kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

34 He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

35 vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

36 He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

37 He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

38 poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

39 He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

40 Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

41 Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

42 Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

43 Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

44 Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

45 Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

46 Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

48 Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!