1 Ao mestre de canto. Hino dos filhos de Coré. Ó Deus, ouvimos com os nossos próprios ouvidos, nossos pais nos contaram a obra que fizestes em seus dias, nos tempos de antanho.2 Para implantá-los, expulsastes com as vossas mãos nações pagãs; para lhes dardes lugar, abatestes povos.3 Com efeito, não foi com sua espada que conquistaram essa terra, nem foi seu braço que os salvou, mas foi vossa mão, foi vosso braço, foi o resplendor de vossa face, porque os amastes.4 Meu Deus, vós sois o meu rei, vós que destes as vitórias a Jacó.5 Por vossa graça repelimos os nossos inimigos, em vosso nome esmagamos nossos adversários.6 Não foi em meu arco que pus minha confiança, nem foi minha espada que me salvou,7 mas fostes vós que nos livrastes de nossos inimigos e confundistes os que nos odiavam.8 Era em Deus que em todo o tempo nos gloriávamos, e seu nome sempre celebrávamos.9 Agora, porém, nos rejeitais e confundis; e já não ides à frente de nossos exércitos.10 Vós nos fizestes recuar diante do inimigo, e os que nos odiavam pilharam nossos bens.11 Entregastes-nos como ovelhas para o corte, e nos dispersastes entre os pagãos.12 Vendestes vosso povo por um preço vil, e pouco lucrastes com esta venda.13 Fizeste-nos o opróbrio de nossos vizinhos, irrisão e ludíbrio daqueles que nos cercam.14 Fizestes de nós a sátira das nações pagãs, e os povos nos escarnecem à nossa vista.15 Continuamente estou envergonhado, a confusão cobre-me a face,16 por causa dos insultos e ultrajes de um inimigo cheio de rancor.17 E, apesar de todos esses males que nos sobrevieram, não vos esquecemos, não violamos a vossa aliança.18 Nosso coração não se desviou de vós, nem nossos passos se apartaram de vossos caminhos,19 para que nos esmagueis no lugar da aflição e nos envolvais de trevas...20 Se houvéramos olvidado o nome de nosso Deus e estendido as mãos a um deus estranho,21 porventura Deus não o teria percebido, ele que conhece os segredos do coração?22 Mas por vossa causa somos entregues à morte todos os dias e tratados como ovelhas de matadouro.23 Acordai, Senhor! Por que dormis? Despertai! Não nos rejeiteis continuamente!24 Por que ocultais a vossa face e esqueceis nossas misérias e opressões?25 Nossa alma está prostrada até o pó, e colado no solo o nosso corpo.26 Levantai-vos em nosso socorro e livrai-nos, pela vossa misericórdia.

1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H44:2)Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.2 (H44:3)Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.3 (H44:4)He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.4 (H44:5)Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.5 (H44:6)Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.6 (H44:7)Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta,7 (H44:8)mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.8 (H44:9)Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)9 (H44:10)Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana.10 (H44:11)Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.11 (H44:12)Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan.12 (H44:13)Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi.13 (H44:14)Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.14 (H44:15)Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.15 (H44:16)Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni,16 (H44:17)kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.17 (H44:18)Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi.18 (H44:19)Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.19 (H44:20)Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön. Sinä peitit meidät pimeydellä.20 (H44:21)Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,21 (H44:22)sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.22 (H44:23)Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.23 (H44:24)Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!24 (H44:25)Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?25 (H44:26)Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.26 (H44:27)Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!