1 Ao mestre de canto. Hino dos filhos de Coré. Ó Deus, ouvimos com os nossos próprios ouvidos, nossos pais nos contaram a obra que fizestes em seus dias, nos tempos de antanho.
2 Para implantá-los, expulsastes com as vossas mãos nações pagãs; para lhes dardes lugar, abatestes povos.
3 Com efeito, não foi com sua espada que conquistaram essa terra, nem foi seu braço que os salvou, mas foi vossa mão, foi vosso braço, foi o resplendor de vossa face, porque os amastes.
4 Meu Deus, vós sois o meu rei, vós que destes as vitórias a Jacó.
5 Por vossa graça repelimos os nossos inimigos, em vosso nome esmagamos nossos adversários.
6 Não foi em meu arco que pus minha confiança, nem foi minha espada que me salvou,
7 mas fostes vós que nos livrastes de nossos inimigos e confundistes os que nos odiavam.
8 Era em Deus que em todo o tempo nos gloriávamos, e seu nome sempre celebrávamos.
9 Agora, porém, nos rejeitais e confundis; e já não ides à frente de nossos exércitos.
10 Vós nos fizestes recuar diante do inimigo, e os que nos odiavam pilharam nossos bens.
11 Entregastes-nos como ovelhas para o corte, e nos dispersastes entre os pagãos.
12 Vendestes vosso povo por um preço vil, e pouco lucrastes com esta venda.
13 Fizeste-nos o opróbrio de nossos vizinhos, irrisão e ludíbrio daqueles que nos cercam.
14 Fizestes de nós a sátira das nações pagãs, e os povos nos escarnecem à nossa vista.
15 Continuamente estou envergonhado, a confusão cobre-me a face,
16 por causa dos insultos e ultrajes de um inimigo cheio de rancor.
17 E, apesar de todos esses males que nos sobrevieram, não vos esquecemos, não violamos a vossa aliança.
18 Nosso coração não se desviou de vós, nem nossos passos se apartaram de vossos caminhos,
19 para que nos esmagueis no lugar da aflição e nos envolvais de trevas...
20 Se houvéramos olvidado o nome de nosso Deus e estendido as mãos a um deus estranho,
21 porventura Deus não o teria percebido, ele que conhece os segredos do coração?
22 Mas por vossa causa somos entregues à morte todos os dias e tratados como ovelhas de matadouro.
23 Acordai, Senhor! Por que dormis? Despertai! Não nos rejeiteis continuamente!
24 Por que ocultais a vossa face e esqueceis nossas misérias e opressões?
25 Nossa alma está prostrada até o pó, e colado no solo o nosso corpo.
26 Levantai-vos em nosso socorro e livrai-nos, pela vossa misericórdia.
1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H44:2)Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.
2 (H44:3)Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.
3 (H44:4)He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.
4 (H44:5)Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.
5 (H44:6)Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.
6 (H44:7)Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta,
7 (H44:8)mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 (H44:9)Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)
9 (H44:10)Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana.
10 (H44:11)Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.
11 (H44:12)Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan.
12 (H44:13)Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi.
13 (H44:14)Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.
14 (H44:15)Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.
15 (H44:16)Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni,
16 (H44:17)kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.
17 (H44:18)Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi.
18 (H44:19)Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.
19 (H44:20)Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön. Sinä peitit meidät pimeydellä.
20 (H44:21)Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 (H44:22)sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.
22 (H44:23)Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
23 (H44:24)Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!
24 (H44:25)Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?
25 (H44:26)Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.
26 (H44:27)Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!