1 Poema de Davi. Guardai-me, ó Deus, porque é em vós que procuro refúgio.

2 Digo a Deus: Sois o meu Senhor, fora de vós não há felicidade para mim.

3 Quão admirável tornou Deus o meu afeto para com os santos que estão em sua terra.

4 Numerosos são os sofrimentos que suportam aqueles que se entregam a estranhos deuses. Não hei de oferecer suas libações de sangue e meus lábios jamais pronunciarão o nome de seus ídolos.

5 Senhor, vós sois a minha parte de herança e meu cálice; vós tendes nas mãos o meu destino.

6 O cordel mediu para mim um lote aprazível, muito me agrada a minha herança.

7 Bendigo o Senhor porque me deu conselho, porque mesmo de noite o coração me exorta.

8 Ponho sempre o Senhor diante dos olhos, pois ele está à minha direita; não vacilarei.

9 Por isso meu coração se alegra e minha alma exulta, até meu corpo descansará seguro,

10 porque vós não abandonareis minha alma na habitação dos mortos, nem permitireis que vosso Santo conheça a corrupção.

11 Vós me ensinareis o caminho da vida, há abundância de alegria junto de vós, e delícias eternas à vossa direita.

1 Daavidin runo. Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.

3 Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.

4 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!

5 Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani.

6 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.

7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.

8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

9 Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.

10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.