1 Ao mestre de canto. Uma oitava abaixo. Salmo de Davi. Salvai-nos, Senhor, pois desaparecem os homens piedosos, e a lealdade se extingue entre os homens.2 Uns não têm para com os outros senão palavras mentirosas; adulação na boca, duplicidade no coração.3 Que o Senhor extirpe os lábios hipócritas e a língua insolente.4 Aqueles que dizem: Dominaremos pela nossa língua, nossos lábios trabalham para nós, quem nos será senhor?5 Responde, porém, o Senhor: Por causa da aflição dos humildes e dos gemidos dos pobres, levantar-me-ei para lhes dar a salvação que desejam.6 As palavras do Senhor são palavras sinceras, puras como a prata acrisolada, isenta de ganga, sete vezes depurada.7 Vós, Senhor, haveis de nos guardar, defender-nos-eis sempre dessa raça maléfica,8 porque os ímpios andam de todos os lados, enquanto a vileza se ergue entre os homens.

1 Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi. (H12:2)Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin. Ei ole enää luottamusta ihmisten kesken.2 (H12:3)Toinen toistaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä.3 (H12:3)Mykistä, Herra, kavalat kielet, vaienna ne, jotka kerskuvat:6 (H12:7)Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta.7 (H12:8)Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä.8 (H12:9)Joka puolella jumalattomat rehentelevät, ja turmelus saa vallan.