1 Ao mestre de canto, segundo Iditum. Salmo de Asaf. Minha voz se eleva para Deus e clamo. Elevo minha voz a Deus para que ele me atenda;2 No dia de angústia procuro o Senhor. De noite minhas mãos se levantam para ele sem descanso; e, contudo, minha alma recusa toda consolação.3 Faz-me gemer a lembrança de Deus; na minha meditação, sinto o espírito desfalecer.4 Vós me conservais os olhos abertos, estou perturbado, falta-me a palavra.5 Penso nos dias passados,6 lembro-me dos anos idos. De noite reflito no fundo do coração e, meditando, indaga meu espírito:7 Porventura Deus nos rejeitará para sempre? Não mais há de nos ser propício?8 Estancou-se sua misericórdia para o bom? Estará sua promessa desfeita para sempre?9 Deus se terá esquecido de ter piedade? Ou sua cólera anulou sua clemência?10 E concluo então: O que me faz sofrer é que a destra do Altíssimo não é mais a mesma...11 Das ações do Senhor eu me recordo, lembro-me de suas maravilhas de outrora.12 Reflito em todas vossas obras, e em vossos prodígios eu medito.13 Ó Deus, santo é o vosso proceder. Que deus há tão grande quanto o nosso Deus?14 Vós sois o Deus dos prodígios, vosso poder manifestastes entre os povos.15 Com o poder de vosso braço resgatastes vosso povo, os filhos de Jacó e de José.16 As águas vos viram, Senhor, as águas vos viram; elas tremeram e as vagas se puseram em movimento.17 Em torrentes de água as nuvens se tornaram, elas fizeram ouvir a sua voz, de todos os lados fuzilaram vossas flechas.18 Na procela ribombaram os vossos trovões, os relâmpagos iluminaram o globo; abalou-se com o choque e tremeu a terra toda.19 Vós vos abristes um caminho pelo mar, uma senda no meio das muitas águas, permanecendo invisíveis vossos passos.20 Como um rebanho conduzistes vosso povo, pelas mãos de Moisés e de Aarão.

1 Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi. (H77:2)Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.2 (H77:3)Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.3 (H77:4)Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton, minä mietin, ja tuska valtaa minut. (sela)4 (H77:5)Sinä et anna silmieni ummistua, mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.5 (H77:6)Minä ajattelen muinaisia aikoja, muistelen menneitä vuosia.6 (H77:7)Minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ajatukset kiertävät päässäni.7 (H77:8)Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä?8 (H77:9)Onko hän iäksi evännyt laupeutensa, yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?9 (H77:10)Onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? (sela)11 (H77:12)Minä muistelen tekojasi, Herra, muistan ihmeitä, joita muinoin teit.12 (H77:13)Minä ajattelen kaikkia töitäsi, mietin sinun suuria tekojasi.13 (H77:14)Jumala, pyhät ovat sinun tiesi. Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.14 (H77:15)Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä, olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.15 (H77:16)Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin heimon. (sela)16 (H77:17)Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, syvyydet vavahtelivat.17 (H77:18)Pilvet syöksivät vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, tulinuolesi halkoivat taivasta.18 (H77:19)Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät, salamat valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi.19 (H77:20)Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi -- jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt.20 (H77:21)Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron.