1 Ao mestre de canto. Segundo a melodia A corça da aurora. Salmo de Davi. Meu Deus, meu Deus, por que me abandonastes? E permaneceis longe de minhas súplicas e de meus gemidos?2 Meu Deus, clamo de dia e não me respondeis; imploro de noite e não me atendeis.3 Entretanto, vós habitais em vosso santuário, vós que sois a glória de Israel.4 Nossos pais puseram sua confiança em vós, esperaram em vós e os livrastes.5 A vós clamaram e foram salvos; confiaram em vós e não foram confundidos.6 Eu, porém, sou um verme, não sou homem, o opróbrio de todos e a abjeção da plebe.7 Todos os que me vêem zombam de mim; dizem, meneando a cabeça:8 Esperou no Senhor, pois que ele o livre, que o salve, se o ama.9 Sim, fostes vós que me tirastes das entranhas de minha mãe e, seguro, me fizestes repousar em seu seio.10 Eu vos fui entregue desde o meu nascer, desde o ventre de minha mãe vós sois o meu Deus.11 Não fiqueis longe de mim, pois estou atribulado; vinde para perto de mim, porque não há quem me ajude.12 Cercam-me touros numerosos, rodeiam-me touros de Basã;13 contra mim eles abrem suas fauces, como o leão que ruge e arrebata.14 Derramo-me como água, todos os meus ossos se desconjuntam; meu coração tornou-se como cera, e derrete-se nas minhas entranhas.15 Minha garganta está seca qual barro cozido, pega-se no paladar a minha língua: vós me reduzistes ao pó da morte.16 Sim, rodeia-me uma malta de cães, cerca-me um bando de malfeitores. Traspassaram minhas mãos e meus pés:17 poderia contar todos os meus ossos. Eles me olham e me observam com alegria,18 repartem entre si as minhas vestes, e lançam sorte sobre a minha túnica.19 Porém, vós, Senhor, não vos afasteis de mim; ó meu auxílio, bem depressa me ajudai.20 Livrai da espada a minha alma, e das garras dos cães a minha vida.21 Salvai-me a mim, mísero, das fauces do leão e dos chifres dos búfalos.22 Então, anunciarei vosso nome a meus irmãos, e vos louvarei no meio da assembléia.23 Vós que temeis o Senhor, louvai-o; vós todos, descendentes de Jacó, aclamai-o; temei-o, todos vós, estirpe de Israel,24 porque ele não rejeitou nem desprezou a miséria do infeliz, nem dele desviou a sua face, mas o ouviu, quando lhe suplicava.25 De vós procede o meu louvor na grande assembléia, cumprirei meus votos na presença dos que vos temem.26 Os pobres comerão e serão saciados; louvarão o Senhor aqueles que o procuram: Vivam para sempre os nossos corações.27 Hão de se lembrar do Senhor e a ele se converter todos os povos da terra; e diante dele se prostrarão todas as famílias das nações,28 porque a realeza pertence ao Senhor, e ele impera sobre as nações.29 Todos os que dormem no seio da terra o adorarão; diante dele se prostrarão os que retornam ao pó.30 Para ele viverá a minha alma, há de servi-lo minha descendência. Ela falará do Senhor às gerações futuras31 e proclamará sua justiça ao povo que vai nascer: Eis o que fez o Senhor.

2 (H22:3)Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.3 (H22:4)Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.4 (H22:5)Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,5 (H22:6)sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.6 (H22:7)Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.7 (H22:8)Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:9 (H22:10)Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.10 (H22:11)Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.11 (H22:12)Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.12 (H22:13)Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,13 (H22:14)kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.14 (H22:15)Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.15 (H22:16)Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!16 (H22:17)Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut,17 (H22:18)ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun,18 (H22:19)jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.19 (H22:20)Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!20 (H22:21)Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,21 (H22:22)pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!22 (H22:23)Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24)Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!24 (H22:25)Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.25 (H22:26)Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.26 (H22:27)Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!27 (H22:28)Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,28 (H22:29)sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.29 (H22:30)Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä,30 (H22:31)mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,31 (H22:32)ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.