1 Ao mestre de canto. Com instrumentos de corda. Hino de Davi. Prestai ouvidos, ó Deus, à minha oração, não vos furteis à minha súplica;2 Escutai-me e atendei-me. Na minha angústia agito-me num vaivém, perturbo-me3 à voz do inimigo, sob os gritos do pecador. Eles lançam o mal contra mim, e me perseguem com furor.4 Palpita-me no peito o coração, invade-me um pavor de morte.5 Apoderam-se de mim o terror e o medo, e o pavor me assalta.6 Digo-me, então: tivesse eu asas como a pomba, voaria para um lugar de repouso;7 ir-me-ia bem longe morar no deserto.8 Apressar-me-ia em buscar um abrigo contra o vendaval e a tempestade.9 Destruí-os, Senhor, confundi-lhes as línguas, porque só vejo violência e discórdia na cidade.10 Dia e noite percorrem suas muralhas, no seu interior só há injustiça e opressão.11 Grassa a astúcia no seu meio, a iniqüidade e a fraude não deixam suas praças.12 Se o ultraje viesse de um inimigo, eu o teria suportado; se a agressão partisse de quem me odeia, dele me esconderia.13 Mas eras tu, meu companheiro, meu íntimo amigo,14 com quem me entretinha em doces colóquios; com quem, por entre a multidão, íamos à casa de Deus.15 Que a morte os colha de improviso, que eles desçam vivos à mansão dos mortos. Porque entre eles, em suas moradas, só há perversidade.16 Eu, porém, bradarei a Deus, e o Senhor me livrará.17 Pela tarde, de manhã e ao meio-dia lamentarei e gemerei; e ele ouvirá minha voz.18 Dar-me-á a paz, livrando minha alma dos que me acossam, pois numerosos são meus inimigos.19 O Senhor me ouvirá e os humilhará, ele que reina eternamente, porque não se emendem nem temem a Deus.20 Cada um deles levanta a mão contra seus amigos. Todos violam suas alianças.21 De semblante mais brando do que o creme, trazem, contudo, no coração a hostilidade; suas palavras são mais untuosas do que o óleo, porém, na verdade, espadas afiadas.22 Depõe no Senhor os teus cuidados, porque ele será teu sustentáculo; não permitirá jamais que vacile o justo.23 E vós, ó meu Deus, vós os precipitareis no fundo do abismo da morte. Os homens sanguinários e ardilosos não alcançarão a metade de seus dias! Quanto a mim, é em vós, Senhor, que ponho minha esperança.

1 Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin virsi. (H55:2)Kuuntele rukoustani, Jumala, älä kätkeydy, kun pyydän apua.2 (H55:3)Kuuntele minua ja vastaa minulle, ahdistus painaa mieltäni. Olen suunniltani pelosta,3 (H55:4)kun vihollinen huutaa uhkauksia, kun jumalattomat ahdistavat minua. He kaatavat päälleni onnettomuutta, syyttävät minua vihassaan.4 (H55:5)Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni.5 (H55:6)Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut.6 (H55:7)Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan.7 (H55:8)Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. (sela)8 (H55:9)Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta.9 (H55:10)Herra, saata heidät sekasortoon, sekoita heidän neuvonpitonsa. Joka päivä minun täytyy katsella kaupungissa riitaa ja väkivaltaa.10 (H55:11)Ne kiertävät kaupunkia yötä päivää, väijyvät sen muureilla. Vääryys ja tuho asuvat sen sisällä,11 (H55:12)turmelus sen keskellä, sorto ja petos vallitsevat sen toreilla.12 (H55:13)Jos vihollinen herjaisi minua, sen kyllä kestäisin. Jos vihamies nöyryyttäisi minua, minä voisin piiloutua.13 (H55:14)Mutta sinä olet kaltaiseni, ystäväni ja uskottuni.14 (H55:15)Ystävinä vaelsimme yhdessä Jumalan huoneeseen.15 (H55:16)Kuolema periköön heidät, menkööt he elävinä alas tuonelaan! Heidän asuinsijansa ovat pahuutta täynnä.16 (H55:17)Minä huudan Jumalaa, ja hän pelastaa minut.17 (H55:18)Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan, ja hän kuulee ääneni.18 (H55:19)Kun minua vastaan käydään sotaa ja monet hyökkäävät kimppuuni, hän päästää minut rauhaan.19 (H55:20)Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät, hän, joka hamasta ikuisuudesta on hallinnut valtaistuimellaan. (sela) Viholliseni eivät muutu, eivät kunnioita Jumalaa.20 (H55:21)Petturi käy ystäviensä kimppuun ja rikkoo liittonsa.21 (H55:22)Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy, mutta hänellä on paha mielessä. Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi mutta teräviä kuin paljastettu miekka.22 (H55:23)Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.23 (H55:24)Murhamiehet ja petturit sinä, Jumala, syökset syvimpään kuoppaan, he eivät elä puoleenkaan ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.