1 Ao mestre de canto. Não destruas. Cântico de Davi. Será que realmente fazeis justiça, ó poderosos do mundo? Será que julgais pelo direito, ó filhos dos homens?2 Não, pois em vossos corações cometeis iniqüidades, e vossas mãos distribuem injustiças sobre a terra.3 Desde o seio materno se extraviaram os ímpios, desde o seu nascimento se desgarraram os mentirosos.4 Semelhante ao das serpentes é o seu veneno, ao veneno da víbora surda que fecha os ouvidos5 para não ouvir a voz dos fascinadores, do mágico que enfeitiça habilmente.6 Ó Deus, quebrai-lhes os dentes na própria boca; parti as presas dos leões, ó Senhor.7 Que eles se dissipem como as águas que correm, e fiquem suas flechas despontadas.8 Passem como o caracol que deslizando se consome, sejam como o feto abortivo que não verá o sol.9 Antes que os espinhos cheguem a aquecer vossas panelas, que o turbilhão os arrebate enquanto estão ainda verdes.10 O justo terá a alegria de ver o castigo dos ímpios, e lavará os pés no sangue deles.11 E os homens dirão: Sim, há recompensa para o justo; sim, há um Deus para julgar a terra.

2 (H58:3)Ette! Sydämenne halusta te teette maan päällä vääryyttä, väkivallalle te raivaatte tietä.3 (H58:4)Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka, äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä.4 (H58:5)Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy,5 (H58:6)joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä, vaikka tämä kuinka taitavasti lumoaisi.6 (H58:7)Jumala, revi hampaat heidän suustaan, murskaa noiden leijonien leukaluut, Herra!7 (H58:8)Hajotkoot, haihtukoot he ilmaan kuin vesi. Herra ampukoon nuolensa, niin että he sortuvat,8 (H58:9)menehtyvät kuin etana, joka kuivuu, menehtyvät kuin keskenmennyt sikiö, joka ei näe valoa.9 (H58:10)Jo ennen kuin ohdakkeenne kasvavat piikkiryteiköksi, myrsky tempaa ne kiukkuisesti pois.10 (H58:11)Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.