1 É em vós, Senhor, que procuro meu refúgio; que minha esperança não seja para sempre confundida.
2 Por vossa justiça, livrai-me, libertai-me; inclinai para mim vossos ouvidos e salvai-me.
3 Sede-me uma rocha protetora, uma cidadela forte para me abrigar: e vós me salvareis, porque sois meu rochedo e minha fortaleza.
4 Meu Deus, livrai-me da mãos do iníquo, das garras do inimigo e do opressor,
5 porque vós sois, ó meu Deus, minha esperança. Senhor, desde a juventude vós sois minha confiança.
6 Em vós eu me apoiei desde que nasci, desde o seio materno sois meu protetor; em vós eu sempre esperei.
7 Tornei-me para a turba um objeto de admiração, mas vós tendes sido meu poderoso apoio.
8 Minha boca andava cheia de vossos louvores, cantando continuamente vossa glória.
9 Na minha velhice não me rejeiteis, ao declinar de minhas forças não me abandoneis.
10 Porque falam de mim meus inimigos e os que me observam conspiram contra mim,
11 dizendo: Deus o abandonou; persegui-o e prendei-o, porque não há ninguém para o livrá-lo.
12 Ó Deus, não vos afasteis de mim. Meu Deus, apressai-vos em me socorrer.
13 Sejam confundidos e pereçam os que atentam contra minha vida, sejam cobertos de vergonha e confusão os que procuram minha desgraça.
14 Eu, porém, hei de esperar sempre, e, dia após dia, vos louvarei mais.
15 Minha boca proclamará vossa justiça e vossos auxílios de todos os dias, sem poder enumerá-los todos.
16 Os portentos de Deus eu narrarei, só a vossa justiça hei de proclamar, Senhor.
17 Vós me tendes instruído, ó Deus, desde minha juventude, e até hoje publico as vossas maravilhas.
18 Na velhice e até os cabelos brancos, ó Deus, não me abandoneis, a fim de que eu anuncie à geração presente a força de vosso braço, e vosso poder à geração vindoura,
19 e vossa justiça, ó Deus, que se eleva à altura dos céus, pela qual vós fizestes coisas grandiosas. Senhor, quem vos é comparável?
20 Vós me fizestes passar por numerosas e amargas tribulações para, de novo, me fazer viver e dos abismos da terra novamente me tirar.
21 Aumentai minha grandeza, e de novo consolai-me.
22 Celebrarei então vossa fidelidade nas cordas da lira, eu vos cantarei na harpa, ó Santo de Israel.
23 Meus lábios e minha alma que resgatastes exultarão de alegria quando eu cantar a vossa glória.
24 E, dia após dia, também minha língua exaltará vossa justiça, porque ficaram cobertos de vergonha e confusão aqueles que buscavam minha perdição.
1 Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
2 Sinä olet vanhurskas, pelasta minut, vapahda minut! Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
3 Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. Sinä, joka tahdot pelastaa minut, sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
4 Jumala, pelasta minut pahojen käsistä, riistäjien ja sortajien vallasta.
5 Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
6 Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä.
7 Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, mutta sinä olet luja turvani.
8 Siksi minun suuni tulvii kiitosta ja alati ylistää ihanuuttasi.
9 Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat.
10 Minun viholliseni väijyvät minua ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
11 Jumala ei ole enää hänen kanssaan, käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.
12 Jumala, älä ole kaukana! Jumala, riennä minua auttamaan.
13 Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani, kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!
14 Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä.
15 Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.
16 Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
17 Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
18 Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
19 Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
20 Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat.
21 Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen,
22 niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
23 Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
24 Lakkaamatta minun kieleni kertoo vanhurskaudestasi. Minun ahdistajieni osaksi tuli häväistys ja pilkka.