1 *Miika 7:3Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,

jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

2 *2. Moos. 23:6; 5. Moos. 16:19; 5. Moos. 24:17; 5. Moos. 27:19vääntääksensä vaivaisten asian

ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden,

että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa

ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

3 *Sananl. 1:26Mutta mitä te teette koston päivänä,

rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?

Kenen turviin pakenette apua saamaan

ja minne talletatte tavaranne?

4 *Jes. 5:25; Jes. 9:11; Jes. 9:16,20Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoon

tai kaatua surmattujen sekaan.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

5 *Jes. 36:1Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa

ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

6 *Ps. 18:43; Ps. 83:11; Jes. 5:25; Miika 7:10Minä lähetän hänet

jumalattoman kansakunnan kimppuun,

käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan

saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään

ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

7 Mutta hän ei ajattele niin,

se ei ole hänen sydämensä aivoitus,

vaan hänen sydämensä halu on hävittää

ja tuhota kansoja paljon.

8 Sillä hän sanoo:

"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

9 *2. Kun. 18:34; Jes. 36:19; Jes. 37:11Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin,

eikö Hamatin niinkuin Arpadin

ja Samarian niinkuin Damaskon?

10 Niinkuin minun käteni on saavuttanut

epäjumalien valtakunnat,

joiden jumalankuvat olivat paremmat

kuin Jerusalemin ja Samarian —

11 niin enkö minä tekisi Jerusalemille

ja sen epäjumalankuville,

samoin kuin minä tein Samarialle

ja sen epäjumalille?"

12 *2. Kun. 19:35; Jes. 37:36Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan. 13 Sillä hän sanoo:

"Oman käteni voimalla minä sen tein

ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.

Minä siirsin kansojen rajat

ja ryöstin heidän aarteensa

ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

14 Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet

niinkuin linnun pesän;

ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,

niin minä olen koonnut kaikki maat,

eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt

tai nokkaa avannut ja piipittänyt."

15 Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan,

tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan?

Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa

ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

16 Sentähden Herra, Herra Sebaot,

lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin,

ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

17 Israelin valkeus on tuleva tuleksi

ja hänen Pyhänsä liekiksi,

joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa

ja orjantappuransa yhtenä päivänä

18 ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden,

hamaan luihin ja ytimiin,

ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

19 On helppo lukea ne puut,

jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle;

poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

20 *2. Kun. 16:7Sinä päivänä ei Israelin jäännös

eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet

enää turvaudu lyöjäänsä,

vaan totuudessa he turvautuvat Herraan,

Israelin Pyhään.

21 Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös,

väkevän Jumalan tykö.

22 *Room. 9:27Sillä vaikka sinun kansasi, Israel,

olisi kuin meren hiekka,

on siitä palajava ainoastaan jäännös.

Päätetty on hävitys,

joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

23 *Jes. 28:22Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen

panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

24 Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. 25 Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät." 26 *2. Moos. 7:19; 2. Moos. 14:26; Tuom. 7:25; Jes. 9:3Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan.

27 Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa

sinun hartioiltasi

ja hänen ikeensä sinun niskaltasi,

sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

28 Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta,

jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

29 he kulkevat solatien poikki:

"Geba on yöpaikkamme".

Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

30 Huuda kimakasti, tytär Gallim!

Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

31 Madmena menee pakoon,

Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

32 Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin,

hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta,

Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

33 *Jes. 9:13; Aam. 2:9katso, silloin Herra, Herra Sebaot,

katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla,

vartevat rungot kaadetaan,

ja korkeat kukistuvat.

34 Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan,

ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.

1 Woe unto them that decree unrighteous decrees, and that write grievousness which they have prescribed;*10.1 that write…: or, to the writers that write grievousness 2 To turn aside the needy from judgment, and to take away the right from the poor of my people, that widows may be their prey, and that they may rob the fatherless! 3 And what will ye do in the day of visitation, and in the desolation which shall come from far? to whom will ye flee for help? and where will ye leave your glory? 4 Without me they shall bow down under the prisoners, and they shall fall under the slain. For all this his anger is not turned away, but his hand is stretched out still.

5 O Assyrian, the rod of mine anger, and the staff in their hand is mine indignation.*10.5 O…: or, Woe to the Assyrian: Heb. Asshur*10.5 and: or, though 6 I will send him against an hypocritical nation, and against the people of my wrath will I give him a charge, to take the spoil, and to take the prey, and to tread them down like the mire of the streets.*10.6 tread…: Heb. lay them a treading 7 Howbeit he meaneth not so, neither doth his heart think so; but it is in his heart to destroy and cut off nations not a few. 8 For he saith, Are not my princes altogether kings? 9 Is not Calno as Carchemish? is not Hamath as Arpad? is not Samaria as Damascus? 10 As my hand hath found the kingdoms of the idols, and whose graven images did excel them of Jerusalem and of Samaria; 11 Shall I not, as I have done unto Samaria and her idols, so do to Jerusalem and her idols? 12 Wherefore it shall come to pass, that when the Lord hath performed his whole work upon mount Zion and on Jerusalem, I will punish the fruit of the stout heart of the king of Assyria, and the glory of his high looks.*10.12 punish: Heb. visit upon*10.12 stout…: Heb. greatness of the heart 13 For he saith, By the strength of my hand I have done it, and by my wisdom; for I am prudent: and I have removed the bounds of the people, and have robbed their treasures, and I have put down the inhabitants like a valiant man:*10.13 a valiant…: or, many people 14 And my hand hath found as a nest the riches of the people: and as one gathereth eggs that are left, have I gathered all the earth; and there was none that moved the wing, or opened the mouth, or peeped. 15 Shall the axe boast itself against him that heweth therewith? or shall the saw magnify itself against him that shaketh it? as if the rod should shake itself against them that lift it up, or as if the staff should lift up itself, as if it were no wood.*10.15 the rod…: or, a rod should shake them that lift it up*10.15 itself, as if…: or, that which is not wood 16 Therefore shall the Lord, the Lord of hosts, send among his fat ones leanness; and under his glory he shall kindle a burning like the burning of a fire. 17 And the light of Israel shall be for a fire, and his Holy One for a flame: and it shall burn and devour his thorns and his briers in one day; 18 And shall consume the glory of his forest, and of his fruitful field, both soul and body: and they shall be as when a standardbearer fainteth.*10.18 both…: Heb. from the soul, and even to the flesh 19 And the rest of the trees of his forest shall be few, that a child may write them.*10.19 few: Heb. number

20 And it shall come to pass in that day, that the remnant of Israel, and such as are escaped of the house of Jacob, shall no more again stay upon him that smote them; but shall stay upon the LORD, the Holy One of Israel, in truth. 21 The remnant shall return, even the remnant of Jacob, unto the mighty God. 22 For though thy people Israel be as the sand of the sea, yet a remnant of them shall return: the consumption decreed shall overflow with righteousness.*10.22 of them: Heb. in, or, among, etc*10.22 with: or, in 23 For the Lord GOD of hosts shall make a consumption, even determined, in the midst of all the land.

24 Therefore thus saith the Lord GOD of hosts, O my people that dwellest in Zion, be not afraid of the Assyrian: he shall smite thee with a rod, and shall lift up his staff against thee, after the manner of Egypt.*10.24 and shall…: or, but he shall lift up his staff for 25 For yet a very little while, and the indignation shall cease, and mine anger in their destruction. 26 And the LORD of hosts shall stir up a scourge for him according to the slaughter of Midian at the rock of Oreb: and as his rod was upon the sea, so shall he lift it up after the manner of Egypt. 27 And it shall come to pass in that day, that his burden shall be taken away from off thy shoulder, and his yoke from off thy neck, and the yoke shall be destroyed because of the anointing.*10.27 be taken…: Heb. remove 28 He is come to Aiath, he is passed to Migron; at Michmash he hath laid up his carriages: 29 They are gone over the passage: they have taken up their lodging at Geba; Ramah is afraid; Gibeah of Saul is fled. 30 Lift up thy voice, O daughter of Gallim: cause it to be heard unto Laish, O poor Anathoth.*10.30 Lift…: Heb. Cry shrill with 31 Madmenah is removed; the inhabitants of Gebim gather themselves to flee. 32 As yet shall he remain at Nob that day: he shall shake his hand against the mount of the daughter of Zion, the hill of Jerusalem. 33 Behold, the Lord, the LORD of hosts, shall lop the bough with terror: and the high ones of stature shall be hewn down, and the haughty shall be humbled. 34 And he shall cut down the thickets of the forest with iron, and Lebanon shall fall by a mighty one.*10.34 by…: or, mightily