1 *Jes. 34:6Kuka tuolla tulee Edomista,

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

2 *Ilm. 19:13Miksi on punaa sinun puvussasi,

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

4 *Jes. 34:8; Jes. 61:2; Jer. 51:6Sillä koston päivä oli minun mielessäni

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

5 *Jes. 59:16Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

6 *Jes. 19:14; Jes. 24:20; Jer. 48:26Ja minä tallasin kansat vihassani

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

7 *Ps. 103:1; Ps. 105:5Herran armotöitä minä julistan,

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; 2. Moos. 23:20,23; 2. Moos. 32:34; Jes. 46:4Kaikissa heidän ahdistuksissansa

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

10 *Ef. 4:30Mutta he niskoittelivat

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

11 *2. Moos. 14:29; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

15 *5. Moos. 26:15; Ps. 80:15Katsele taivaasta,

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

16 *Saarn. 9:5; Jes. 43:3,11; Jes. 64:8; Mal. 2:10Sinähän olet meidän isämme,

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

17 *2. Moos. 32:13Miksi sallit meidän eksyä pois

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

18 *Ps. 74:7; Ps. 79:1Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

19 Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

1 Who is this that cometh from Edom, with dyed garments from Bozrah? this that is glorious in his apparel, travelling in the greatness of his strength? I that speak in righteousness, mighty to save.*63.1 glorious: Heb. decked 2 Wherefore art thou red in thine apparel, and thy garments like him that treadeth in the winefat? 3 I have trodden the winepress alone; and of the people there was none with me: for I will tread them in mine anger, and trample them in my fury; and their blood shall be sprinkled upon my garments, and I will stain all my raiment. 4 For the day of vengeance is in mine heart, and the year of my redeemed is come. 5 And I looked, and there was none to help; and I wondered that there was none to uphold: therefore mine own arm brought salvation unto me; and my fury, it upheld me. 6 And I will tread down the people in mine anger, and make them drunk in my fury, and I will bring down their strength to the earth.

7 I will mention the lovingkindnesses of the LORD, and the praises of the LORD, according to all that the LORD hath bestowed on us, and the great goodness toward the house of Israel, which he hath bestowed on them according to his mercies, and according to the multitude of his lovingkindnesses. 8 For he said, Surely they are my people, children that will not lie: so he was their Saviour. 9 In all their affliction he was afflicted, and the angel of his presence saved them: in his love and in his pity he redeemed them; and he bare them, and carried them all the days of old.

10 But they rebelled, and vexed his holy Spirit: therefore he was turned to be their enemy, and he fought against them. 11 Then he remembered the days of old, Moses, and his people, saying, Where is he that brought them up out of the sea with the shepherd of his flock? where is he that put his holy Spirit within him?*63.11 shepherd: or, shepherds 12 That led them by the right hand of Moses with his glorious arm, dividing the water before them, to make himself an everlasting name? 13 That led them through the deep, as an horse in the wilderness, that they should not stumble? 14 As a beast goeth down into the valley, the Spirit of the LORD caused him to rest: so didst thou lead thy people, to make thyself a glorious name.

15 Look down from heaven, and behold from the habitation of thy holiness and of thy glory: where is thy zeal and thy strength, the sounding of thy bowels and of thy mercies toward me? are they restrained?*63.15 the sounding: or, the multitude 16 Doubtless thou art our father, though Abraham be ignorant of us, and Israel acknowledge us not: thou, O LORD, art our father, our redeemer; thy name is from everlasting.*63.16 our redeemer…: or, our redeemer from everlasting is thy name

17 O LORD, why hast thou made us to err from thy ways, and hardened our heart from thy fear? Return for thy servants’ sake, the tribes of thine inheritance. 18 The people of thy holiness have possessed it but a little while: our adversaries have trodden down thy sanctuary. 19 We are thine: thou never barest rule over them; they were not called by thy name.*63.19 they…: Heb. thy name was not called upon them