1 Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous. (H142:2)Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.

2 (H142:3)Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.

3 (H142:4)Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.

4 (H142:5)Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.

5 (H142:6)Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.

6 (H142:7)Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.

7 (H142:8)Olen satimessa -- pelasta minut, niin saan kiittää sinun nimeäsi. Ystävät kokoontuvat ympärilleni, kun pidät minusta huolen.

1 [An instruction of David; when he was in the cave: a prayer.] I cry unto Jehovah with my voice: with my voice unto Jehovah do I make supplication.

2 I pour out my plaint before him; I shew before him my trouble.

3 When my spirit was overwhelmed within me, then *thou* knewest my path. In the way wherein I walked have they hidden a snare for me.

4 Look on the right hand and see; there is no man that knoweth me: refuge hath failed me; no man careth for my soul.

5 I cried unto thee, Jehovah; I said, Thou art my refuge, my portion in the land of the living.

6 Attend unto my cry, for I am brought very low; deliver me from my persecutors, for they are stronger than I.

7 Bring my soul out of prison, that I may celebrate thy name. The righteous shall surround me, because thou dealest bountifully with me.