1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H42:2)Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.

2 (H42:3)Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen?

4 (H42:5)Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa.

5 (H42:6)Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

6 (H42:7)Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella.

7 (H42:8)Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat -- kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.

8 (H42:9)Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa.

9 (H42:10)Minä sanon: Jumala, kallioni, miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?

11 (H42:12)Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

1 [To the chief Musician. An instruction; of the sons of Korah.] As the hart panteth after the water-brooks, so panteth my soul after thee, O God.

2 My soul thirsteth for God, for the living *God: when shall I come and appear before God?

3 My tears have been my bread day and night, while they say unto me all the day, Where is thy God?

4 These things I remember and have poured out my soul within me: how I passed along with the multitude, how I went on with them to the house of God, with the voice of joy and praise, a festive multitude.

5 Why art thou cast down, my soul, and art disquieted in me? hope in God; for I shall yet praise him, {for} the health of his countenance.

6 My God, my soul is cast down within me; therefore do I remember thee from the land of the Jordan, and the Hermons, from mount Mizar.

7 Deep calleth unto deep at the noise of thy cataracts; all thy breakers and thy billows are gone over me.

8 In the day-time will Jehovah command his loving-kindness, and in the night his song shall be with me, a prayer unto the *God of my life.

9 I will say unto *God my rock, Why hast thou forgotten me? why go I mourning because of the oppression of the enemy?

10 As with a crushing in my bones mine adversaries reproach me, while they say unto me all the day, Where is thy God?

11 Why art thou cast down, my soul? and why art thou disquieted within me? hope in God; for I shall yet praise him, {who is} the health of my countenance, and my God.